Omenapuiden katveessa

Nyt on lauantaipäivä huhkittu ja pizza onkin työvoittona uunissa. Meni siis yösyönniksi, mutta ehkä se ei haittaa tänään..ehkä..Neiti Vee kävi juhlistamassa kaverin synttäreitä ja sillä aikaa me aherrettiin raksalla. Remppahelluni laittoi eristeet länsisiiven lattiaan ja käytiin hae samalla uudet laudat sinne, jotka asennetaan maanantaina lattiaan. Maalia ei tule sinne vielä pitkiin aikoihin, mutta onpas puulattia sitten valmiina. Itse maalasin keittiön ikkunanpielet kahteen kertaan ja hei,MEILLÄ EI OLE ENÄÄ RUSKEITA IKKUNANPIELIÄ! Ne pitää enää kerran maalata ja sit ovat valmiina. Takimmaiset pokat laitettiin paikoilleen väliaikaisesti, joten asensin niihin jo uudet tiivisteet. Ja joo, rupesin laita myös uudet silikoonit niihin ja hmm...se olikin urakka. Ei ole vaikea homma, mutta tuli isompi sotku ku oli alunperin. Että pitikin mennä ees yritä. No, tiedänpä ettei ole mun juttu, joten luovutin ja loput saa tehä ihan joku muu, en minä. Mutta nyt jo meidän keittiö näyttää paljon avarammalta ja valoisammalta. Mun piti useampaan kertaan huokailla kätteni töitä, kun se vaan näyttää niin monta kertaa paremmalta kuin ne ruskeat, raskaat ikkunanpielet. Huoks, pakahdun <3 Niin, ja nyt on kaksi kiveä halennu kellarissa ;)

Ulkona hommat ovat jääneet puolitiehen. Olen tehnytkin sen ihan tietoisesti, sillä aika ja rahkeet eivät riitä ihan kaikkialle. Toki olen puhistanut molemmat sivuaidat, jotka oli muutes aikasmoisessa kunnossa ja trimmannut nurkkia, mutta tällä hetkellä siellä on pienoinen viidakko menneillään. Ajattelin kuiteskin taltuttaa sen ennen lumen tuloa. Kattotaan ehdinkö. Tällä hetkellä minua kiinostaa vain ja ainoastaan sisähommellit.

Pihamme näyttää tosiaan tältä juuriki nyt. On potkuria, joka on puoliks rikki ja kauhea kasa halkoa ja uutta lautaa ja ja ja!

Ja volaa!Tällainen PIENI perunamaa meitä odotti, kun lumi suli. Kyllähän me tiesimme, että siellä jonkin sortin pottupelto olisi, mutta että tällainen ja tätä oli vielä pienennetty. Olisi ollut hauska nähä  mite iso se oli joskus aikoinaan. Tuossa kuvassa olemme jo tasoittaneet pottumaan ja laitoimme uuden heinikon kasvamaan ja sen ympärille verkon, jotta herra B ei menisi sinne kierimään. Tosin kaikki se työ meni ihan hukkkaan, kun kaivinkoneet saapuivat ja mylttäsivät koko pihan auki.

Tällainen löytyi länsisiiven alta, kun aloimme kaivaa sille pohjia. Öljysäilöhän se siellä. Ja sen ylössaaminen olikin urakka, mutta monen yrityksen ja erehdyksen kautta se sieltä nousi ja on sekin jo uudessa kodissa. Olemme olleet siis todella onnekkaita kaikkien näiden isojen ja painavien esineiden kanssa, kun kaikki ovat lähteneet meidän pihalta tavalla tai toisella ja yksikään ei mennyt kaatopaikalle.

Tuossa on kasa syreenipuita. Se oli oikeasti korkea kasa, ei vain nyt näytä siltä, kun olin itse korkeammalla kuvatessani takapihaa. Takapihamme on muutes melkoisen iso haaste kesällä, kun sinne paistaa koko kesän suorilta ja koko päivän aurinko, eli haastetta piisaa, kun olen hankkimassa kukkia ja muita istutuksia. Ja tuolla omenapuun katveessa pilkottaa leikkimökki, jonka ihan itse kunnostin ja laitoin. Tosin viime kesänä se oli jotakuinkin heitteillä, kun mökin emäntä puuhasteli kaikkea muuta aivan kuin talonkin emäntä.

Siinä meidän tienvieruspuolemme tällä hetkellä. Siihen on porattu maalämpöputket, joten sekin odottaa uutta maakerrosta ensi kesänä.

Tässä neiti V istuttaa orvokkeja mökin edustalle tunnelmaa luomaan. Löysimme tuon valurautaisen tarkistuskannen jostain roskaläjästä pihaltamme ja tuumimme, että se on meidän uusi kukkapenkkimme!

Kun öljysäiliö lähti montusta, laitoimme siihen hetkellisesti maalammön porauksesta tulleen savimössön ja hetken tilanne oli jokseenkin toivottoman oloinen, mutta siitähän se hävisi kuin itsestään ja nyt tilalla on upea länsisiipemme.

Ja tällaisia lautakasoja nurkillamme oli vähän väliä, mutta löysimme erään mukava tyypin, joka kuljetti kaikki pois ja näin ollen me vältyttiin kaatopaikkakuormilta ja -maksuilta miltei kokonaan. Hän lämmittää omaa torppaansa näillä laudoilla, joten nekin meni hyvään tarkoitukseen.

Mutta on meillä ollut paljon iloakin pihallamme, nimittäin syyskuussa omenapuumme alkoi tuottaa satoa sankko tolokulla ja monta kiloa meni hukkaan. Toinen puu tuotti satoa paljon myöhemmin ja minä typerys odotin, että nekin tippuu maahan merkkinä kypsymisestä, mutta ei. Ne olis pitänyt kerätä suoraan puusta, joten nyt minulla on ihanan maukkaat omenat paleltuneena puussa. Höh..

Ja näitä ihanuuksia pihamme oli pullollaan. Neiti Veen kanssa olimme niistä ihan innoissamme, sillä ihan joka pihassa ei olekaan näin kaunista luonnon kukkaa ja meillä niitä oli joka nurkka valtoimenaan :)

Tällainen komposti löytyi myös pihaltamme ja se saikin heti lähteä uuteen kotiin ja tilalle kuskasimme mökin, joka on kuin olisi ollut aina siinä, vaikka ei ole ensimmäistäkään talvea vielä paikoillaan nähnyt.

Tässä oli perunamaa silloin, kun sen ensimmäsen kerran kohtasimme hieman sekavin ajatuksin tämän kohtalosta.

Vaikka pihamme näyttääkin aikasmoiselta kaaokselta noissa kuvissa, niin näkisittepä sen nyt! Se on sitä vieläkin enemmän. Mutta pala palalta aion sen siivon selättää. Minulla muhiikin päässäni jo monta ideaa ja ajatusta siitä mitä pihaan tulee, mutta vielä en oikein osaa kokonaisuudeksi sitä pukea. Pitää ihan ensimmäiseksi nähdä ulkosauna ja autotalli valmiina rakennuksena, ja sitten vasta pystyn hahmottamaan mitä teen ja minne. Mutta ihan parasta tässä pihassa on sen tasaisuus. Myymämme talon pihalla oli korkeuseroja ja osa niistä oli aika suuriakin. Mutta ei tässä pihassa :) Rakastan tätä pihaa juuriki siksi niin kovin paljon!