Melkein valmista!

Niin se vain aika rientää ja lokakuukin kohta ohi. Raksalla ollaan edetty hitain askelin. Kaikki aika on oikeastaan mennyt kellarissa. Siellä on kovasti tanssaheltu uudella betonilattialla ja on se vaan niin ihana! Reipas raksalainen on ähertänyt perjantaista asti siellä ja saanut melkein kokonaan valmiiksi ne seinän reunukset. Niihin tulee nyt jokapuolelle sellainen pykälä, koska ne luonnon kivet tuppas tule esille joka suunnasta. Joten ainoa vaihtoehto oli valaa ne reunat. No, edelleen olen sitä mieltä, että mitä ei voi piilottaa, korosta sitä ja niinpä laitan kaikenlaisia tuikkuja varmaan koristamaan niitä =D Mutta ekana maalia pintaan.

Itse olen ähertänyt yläkerrassa vanhojen ovien parissa. Nyt on kolme ja puoli ovea puhdistettuna. Se isän kuumailmapuhallin on ollut ihan verraton väline. Hieman maalihuuruissani olen saattanut puhallella, mutta nopsaan lähtee vanha maali. Ainoa hidaste on ollut ne pienen pienet urat, mutta kun ne saa valmiiksi, on lopputulos varmasti loistava. Siispä maltti on valttia ja hiljaa hyvää tulee. Ei ole sit enää montaa jälellä. 

Veranta oli saanut tänään lautapintansa. Ja olin ihastuksesta mykkänä. Se oli todellakin upea ilmestys! Olin niin oikeassa, että leveän lankun rinnalla ei voi olla kapea lauta seinässä, joten tuo 17cm leveä lauta oli enemmän kuin passeli siihen ja sitten hieman kapeampi lauta katossa kruunasi koko lopputuloksen!Enää vain ikkunapieluslaudat ja maalia pintaan, niin se on ovea vaille valmis. Ihanuus <3

Tässä pari kuvaa puuhistamme...

Elikkäs tässä komeilee meidän tuleva verantamme. Ylväänä uudessa lautapinnassaan. Vanha veranta on enää vain kaukainen muisto.

Ja tässä on ovi nro kolme. Lukko toimii, ihanaa! Ja söpöin ylläri kahessa viimeisimmässä ovessa on ollut niiden ruosteiset avaimet teipattuina oven takapuolelle kiinni. Ajatukseni lähti heti lentämään, että kuinka moni käsi onkaan kääntänyt niitä lukossa aikojen saatossa. Mene ja tiedä.

 

Ja tässä hieman Halloween-kivaa. Jokaisellahan on pakko olla haamutikkarit karkkipäivänä ;)

 

 Entäs kukas hän sitten on? Jossain postauksessani kerroin kuinka poroja on ilmestynyt sinne sun tänne ja tämä neito lähti joskus kauan sitten mukaani. Mutta jo kaupassa päätin, että tumma väri ei pue häntä, siispä otin spray-maalin kauniiseen käteen ja aloin duunata. 

Ja tämä kaunokainen hänestä sitten kuoriutui :) Oikein mukavaa viikon alkamista!

Vihdoinkin!

Niin se vain meni ainoa vapaapäiväkin raksalla puuhastellessa. Pikku neidinkin syysloma lähenee loppuaan, sillä hän tulee huomenna takaisin Ouluun. Loppu luksusolot mummulassa ja arki koittaa raksalla =0 Hirveästi en ole pystynyt olemaan raksalla tällä viikolla iltavuorojen vuoksi, mutta tänä päivänä olin senkin edestä. Aamu seiskasta asti olen maalannut yhtä jos toista nurkkaa ja nyt on olkapää kyllä hellänä. Mutta taas ollaan yksi askel lähempänä loppua. Aloitin aamulla maalaamaan verannon seiniä pohjamaalilla, jotta siihen voidaan alkaa laittaa lautavuorausta päälle. Siihen tulee siis 17cm leveää lautaa, sillä ajattelin, etten halua mitään riukua riitelemään leveiden lankkujen seuraan. Tältä siellä näyttää nyt tällä hetkellä. Ei ole folioseinää näkyvillä enää. Maali on märkää vielä tässä kuvassa ja siksi hieman laikukas.

Kun sain verannon valmiiksi, siirryin isoon makkariin maalaa kattoa. Vielä pitää maalata toiseen kertaan ja sitten se saattaa ollakin jo valmis. Maalasin myös neiti Veen huoneen katon. Hänen huoneesta jäi lelukaapin katto maalaamatta, kun käsi sanoi totaalisen stopin. Mutta isosta makkarista tuli sitten tän näkönen..(Huomatkaa, että myös täällä maali ei ole ehtinyt vielä kuivumaan.)

Ja sitten kellari. Voi meidän kellariamme! Me saatiin tänään sinne lattia! Jippii, olen niin onnellinen! Maanantaina päästään ehkä kävele sinne. Sit pitää enää vain tasottaa ne seinän vierukset ja asentaa laatat niin se lattia on valmis!

Siinä se alkaa asettumaan. Lattialämmitysputkistokin on siellä jo paikoillaan. On se vaan ollut projekti, mutta lopussa kiitos seisoo.

Tässä olisi valintoja. Olis liesikuvun listaa, jalkalistaa,ovilistaa, ja kattolistaa, mutta en oikein osaa sanoa mitä ottas. Kävin siis yks aamu viikolla sahalla valitsemassa eri vaihtoehtoja ja sain mukaani mallikappaleita. Sit halusin nähä miltä ne näyttää valkoisena ja maalasin ne kaikki. Nyt ne hahmottaa hieman paremmin, mutta tuossa aikaslailla mun suosikkeja. Oikealla keskellä oleva jalkalista on lähestulkoon samanlainen kuin talossa oli ennen, mutta se ei mitä luultavammin tule valituksi. Vanhat pätkät, mitkä saatiin pelastettua, löytävät paikkansa esim. vaatehuoneesta jne. Muualle laitamme uudet, hieman edustavamman näköiset.

Ja vihdoinkin sain postista tilaamani poron sarvet. Toivottavasti herra B ei luule niitä syötäväksi ja ala vaanimaan niitä metsästysmielessä. Näiden käyttötarkoituksen kerron sitten, kun saan ne esille laatikon kätköistä. Tällä hetkellä ne on muiden ihanuuksien seurassa vaatehuoneen uumenissä. Ja hassua kyllä, tänä jouluna näyttäs olevan joku poro/peura buumi, sillä menitpä minne vaan, niin törmäät poroon erimuodossa. Olen siis hyvin ajan hermoilla, vaikka en ole sitä yrittänytkään olla ;) Mutta ihastukseni poroihin on lähtenyt jo siitä, kun sain ensimmäiset pentikin porot kotiini vuosia sitten.

Ja ihan lopuksi vielä uusimmat joulukuusen koristeet. Neiti V on höpöttänyt ja ainakin kaksi kuukautta, että milloin laitetaan joulukoristeet esille ja koska meillä on lähes kaikki pakattunua, niin ostin muutaman uuden. Päätin aikoinani, että ostan joulukoristeita aina silloin, kun törmään johonkin ihanaan ja nämä tarttui näppeihin valaisin hakukierrokseltani.Nyt kuusemme ei ole ihan kokonaan valkoinen. Neiti V sai haluamaansa kimallusta :)

Voihan veranta!

Niin se vain menee, että tämä syysloma sotkee kaikkien aikataulut! Tosin mitään lomaa minulla ei ole, vaan erilaiset työajat ja yleensä meidän lomakausina se tarkoittaa, että nuokkarit on auki ja on tapahtumia, joten olemme sitten illassa. Ja se taas tarkoittaa, että raksalla ei pahemmin olla tällä viikolla. Hmph. Niin monta hommaa odottaa tekijäänsä, mutta ei voi muuta kuin huokasta, kun kello on jo vaikka mitä, ennen kuin töistä pääsee. Mutta  no, ei ne hommat sieltä mihinkään katoa ;) 

Edistystä on kuiteskin tapahtunut aikas komeastikkin. Eilen illalla käytiin hellun kanssa syömässä ja tuumailemassa mitä sitten. Ja yhtäkkie todettiin, että mehän ollaan ihan hyvällä mallilla etenemisen suhteen! Törmäsin eilen myös työni tiimellyksessä rentoon sähkösuunnittelijaammekin ja totesimme, että hyvältähän se viidakko näyttää ;) Ja ei, ovikelloa ei ole tulossa =D 

Kellari on edennyt siihen pisteeseen, että tänään asennetaan vesikiertoinen lattialämmitysputkisto päivän aikana ja loppuviikosta,kunhan mieheni palaa työreissultaan Helsingistä, tulee jo viikkoja odotettu betoniauto! Ja mulla on myös se pe vapaata, joten hauska nähä mitä tapahtuu silloin. Yläkerran katot saadaan kuulemma tänään valmiiksi ja pääsen perjantaina pohjamaalaamaan nekin ja samalla alan testaa isältä Kainuusta tuotua kuumailmapuhallinta. Eli nyt edetään joutuin. Keittiökaapit ja kodinhoitohuoneen kalusteet on kuin myös suunniteltu isän kanssa, ja hän alkaa niitä jossain vaiheessa tekemään, sillä jouluna meillä pitäs olla keittiö valmis. Ja siitä tulee unelmien keittiö!

Mutta se veranta! Voi mikä söpöläinen se on tällä hetkellä!Kävin viikonloppuna viemässä neiti Veen mummun ja ukin helllään hoivaan ja tätin suureksi iloksi.  Palatessani Ouluun piti, hakea mieheni raksalta ähertämästä. Ja mitä sinne oli sillä aikaa ilmestynyt? TÄMÄ!

Meidän verannan lankkulattia on nyt vihdoin ja viimein paikoillaan! Voi mikä lankkujen aateli, kirsikka kakun päällä ja katseen vangitsija! Ei sitä voi muuten kuin ihailla! Niin upea siitä tuli. Ja nyt on vain mielessäni yksi kysymys, että eihän sitä kertakaikkiaan voi mennä maalaa? Vai voiko? Kiikun siinä ihan rajamailla, että maalaanko vai enkö? Kertokaa ihmiset ihmeessä miten tehdä? Teillä on ollut hyviä ideoita ennenkin;) Valkoisen lautaseinän kanssa se tulee vieläkin enemmän oikeuksiinsa. Onhan se epätasainen kuin mikä, mutta rakastan sen jokaista monttua suurella sydämellä! Tämä oli nappsuoritus!

Tältä näyttää valmis ison makkarin katto paneloituna. Vain valot puuttuu. Eli mä pääsen ahkeroimaan tämän pariin sitten viikonloppuna.

Tässä tukihirsien takaa laskeutuvaa kattoa. 

Tältä näyttää kellari. Nuo pikkuruiset korottajat, vai mitä ne ikinä ovatkaan, ilmestyi eilen sinne tulevaa putkistoa varten.

Ja tälle minä en voi muuta kuin huokasta syvään. Tällaisten varassa meidän koti siis on keikkunut jo vuodesta -49 ja hyvin näyttää pysyvän. Meidän rakennusinsinöörin painajainen =D

Ja koska ajoin sopivasta oikeaan aikaan neiti Veetä mummulaan, niin pitihän minun käydä kurkkaa, mitä kuuluu Vaalan antiikkikirppikselle. Ja nämä kauniit esineet lähti mukaani. Tuleva jouluisen kattauksen maitokannu ja käsin virkattu sängynpeitto. En vain tiedä vielä laitanko sen päivänsäteen huoneeseen, vai sohvalle. Mutta se oli kyllä mahtava taidonnäyte käsinvirkkauksesta! 

 

Ja koska olen pikkuhiljaa, vähitellen, muuttunut kestokukkien suosion pariin, ostin nämä eilisen evästen hakureissun yhteydessä. En suinkaan kelpuuta ihan kaikkia silkkikukkia, vain ne aidoimman näköiset ja nämä oli kertakaikkiaan pakko saada. Ne aivan tuntuukin aidolta. Ei yhtään muoviselta. Ja tiedän jo paikankin uudesta kodista niille;)

Mutta semmosta meille tältä erää. Eteenpäin mennään ja vauhdilla, mutta ei ole vastalausetta siihen sanottavaksi ;) Vuokrakodin vaatehuone alkaakin olla jo täynnä uusia ihanuuksia, että pakko saada ne pois laatikoiden kätköistä pian!

Vanha versus uusi

Siinä on taas pari päivää vierähtänyt, kun olen käynyt täällä viimeksi. Hieman ollaan menty eteenpäin, mutta ei suinkaan ilman pettymyksiä, mutta sitä kait se on, kun vanhaa alkaa remppaa. Siitä sitten hieman myöhemmin tässä. Meillä satoi tällä asuinalueellamme tänään lunta. Aivan joulumaa tuli kertaheitolla! Ehdin jo kirota mielessäni, että voi itku. Sinne jäi kaikki puupalikat maahan lumen alle, kun juurikin tänään oli tarkotus siivota koko piha. Eilen jo aloitin. Mutta hopsalaa! Menimme neiti Veen kanssa täysissä tamineissa, otetaan vaan ne isot muovit-asenteella, mutta mitä ihmettä? Raksalla ei ollut lunta nähtykään, eli toisin sanoen lumisade rintama ei ollut ylettynyt sinne asti. Voi sitä hymyä ja riemua omilla huulilla ja mikä pettymys oli pikku neidille. No, siivottiin piha ja vein hänet alakerran naapurin kanssa leikkimään, ja itse tulin hieman myöhemmin kotiin. Saimme kaikki puukasat myös pois, kun ihana puunhakijamme karautti punaisella ratsullaan putsaa nurkat ;) Ja hän onkin vieras, joka meinaa jäädä asumaan,mutta sallittakoon rupattelutuokiot, kun roskat pihasta asti kuskaa pois. Oikea helmien helmi!

Piha on siis tavaraa täynnä, mutta silti siisti. Lumi voi siis sataa maahan nyt! Meitä ei haittaa enää niin paljon. Oli hurjaa ajaa uudella autolla ekaa  kertaa liukkaalla kieli keskellä suuta ja talla ei todellakaan ollut pohjassa! 

Kellari on lähestulkoon täysin verkotettu ja viittä vaille valmis betonikuormaa ajatellen. Ehkä se tuo jo hymyä raksahellunkin huulille. On meinaa tosi väsynyt mies jo koko kellarin suhteen, mutta siitä tulee hyvä! Tässä muutama kuva sieltä tällä hetkellä..

Tässä on tuleva kodinhoitohuoneemme. Näyttää hurjalta, mutta oottakaas vaan kuukauden päivät ;)

 

Tässä kakkossauna. Siellä on jo kovasti saunan pesä pöhissyt ja ihana lämpö huokunut koko kellariin ja piippua pitkin ylös asti.

 

Nauroin ystävälle, joka kävi tänään kylässä siellä, et näitä hämisverkkoi meillä on vielä nyt täällä ympäriinsä mutta ootas vaan, kun alkaa suti heilumaan, niin lähtee ne!

Ja tältä meillä näytti vielä pari tuntia sitten. Ei, se ei ole kaupungin kaatopaikka, vaikka samanlainen onkin, mutta kaikki on poissa. Tai siis lastattuna kärryyn ja huomenna menevät sinne oikealle kaatikselle.

 

Tää karsea fiilistely kuva on takapihaamme. Herra B rehottaa ylipitkässä turkissaan ja kurapuku päällä, kun luulimme, että siellä tosiaan olis sitä märkää lunta.

 

Ja tällaisia kasoja meillä on ollut jo paljon, mutta tämäkin lähti tänään ja on hyvää matkaa menossa kohti uutta osoitetta. Huoh!

 

Täältä on näkymä vaatehuoneeseemme. Uusi lattia jo valmis. Täällä ei siis aikasemmin ollut lattiaa ollenkaan, vaan alakerrasta oli suora näkymä vaatehuoneen kattoon.

 

Tässä on iso makkari. Huomatkaa, että kattopaneelit on alkanut löytää paikoilleen..

 

Tässä on myrkyn vihreä ovi neiti Veen huoneeseen. Sen ihanasti valkoisen, rapistuneen maalin alta löytyi tuo aika hurjakin, myrkyn vihreä, raju pinta. Onneksi se ei kuitenkaan jää noin.

 

Tältä taas näyttää neiti Veen lelukomero. Sielläkään ei aikasemmin ollut lattiaa ollenkaan, vaan suora yhteys alakertaan. Nyt siellä on tilaa hänen sadoille koirilleen. Siitä tulee vielä tosi nappisuoritus.

 

Tältä se näyttää toisesta päästä. Tähän päätyyn tulee hänen pesäkolonsa ja köllöttely nurkka jne. Tuolla toisessa päässä on ison makkarin laajennus. Pikku neiti on tästä kovin innoissaan ja on jo purkanut laatikkonsa moneen kertaan mielessään, viimeksi tänään hississä matkalla kotiin iltapesulle :)

 

Tässä vanha versus uusi. Alussa puhuin uudesta vastoinkäymisestä. Tässä se on. Yläkerran aulan lattia oli purettu eilen kokonaan pois ja tilalla oli pelkkä syvä pudotus alakertaan. Lattia oli kuulemma ollut niin paljon alempana kuin muu lattia, niin se oli pitänyt purkaa. Iso ero tuohon ajan patinoimaan lattiaan, mutta kait sekin vaihe oli pakko tehä, jotta päästiin eteenpäin, mutta mielessäni suren sitä vielä pitkään...Mutta vanhoissa taloissa tulee vastaan ylläreitä, eikä aina niin kivojakaan, mutta pakko kai ne on kestää.

 

Ja vielä pari sinnikästä omenaa taisteli pakkasen kylmää syliä vastaan puuni oksilla. Katsotaan minne asti pienen punaisen sinnikkyys kestää....

Piuhoja piuhan perään

Meidän koti on miinoitettu erimittaisilla sähköpiuhoilla. Niitä roikkuu ihan joka puolella. Mietin vain, että tuleeko jokaisen piuhan päähän jotain? Hope not, sillä niitä on PAJON. Mutta ehkä me maallikot emme vain ymmärrä mitä siellä tapahtuu. Katsotaan mitä seuraavaksi on tulla tupsahtanut. Mutta tältä meidän kodissa siis näyttää tällä hetkellä..

Nämä roikkuu meidän länsisiivessä ja samalta näyttää koko keittiö.

Tähän pitäisi joskus tulla meidän keittonurkkaus.

Ja tässä on olohuoneen oviaukko. Eli melkoinen piuhojen viidakko näyttäs olevan. Yläkerrassa oli ihan sama meininki.

Ja tässä on meidän makkarimme. Nämä hirret tuli sinne ihan uutena. Niiden piti olla sellainen katseenvangitsija ja olin niistä niin kovin innoissani, mutta työmies ei ollut niistä vissiin yhtä paljon kiinnostunut kuin minä ja siksi reunimmainen on väärinpäin ja se näyttääkin siltä, ettei se kuulu ollenkaan joukkoon. Pettymyksen ja harmistuksen tunne on kyllä suuri. Ei auta kietäminen.

Mutta semmosta meidän raksalle. Saunan pesässä oli tuli toisen kerran tänään. Lämmitti piippua ja oli mukava puhistaa ovia yläkerrassa. Olen puhistanut jo melkein kokonaan yläkerran toisenkin makkarin oven. Huomenna toivottavasti saan sen valmiiksi, joten enää ei olekaan sitten kuin nejä yksilöä ja yhdet pariovet. Raksahelluni on saanut jo melkein kokonaan kellarin lattian eristettyä, joten hyvätä näyttää.  Tällä mennään!

Vaiheessako?

Siinä meni taas yksi työviikko ja tällä kertaa en ole menossa töihin viikonloppuna. Sen sijaan kestitsen vieraita, jotka saapuvat huomenna aamulla. Mukavaa saada vipinää tähän, jo rutinoituneeseen arkeemme :) Raksalla on parissa päivässä edetty sen verran, että kellari on edistynyt eristysvaiheeseen ja uusi ikkuna on ilmestynyt ja pation ovi on saapunut ja on myös paikoillaan. En muista mainitsinko jo edellisessä postauksessa, mutta myös verannan lattia on kokenut muodonmuutoksen.

Itse olen ahkeroinut edelleen ison makkarin oven parissa ja tänään sain sen melkein valmiiksi. Mutta sitten pimeys yllätti ja tättärä piti saada nukkumaan, joten läksimme kotia kohti. Viikkosiivousta ei tarvinnutkaan enää alottaa, kun tein sen aamulla ennen töihin menoa, tosin ei tässä 60 neliön kämpässä ole paljon siivottavaakaan, kun lattian pinta-alaa ei juurikaan ole näkyvissä ;)

Tässä kuiteskin muutama kuva edistymisestä ja ennenkaikkea kellarin suuresta harppauksesta ahkeran remppahelluni ansiosta!

 Tässä otos keittiöstä. Kaukana oikealla näkyy uusi ovi patiolle. Hieman kaipaisi harjan heilutusta meidän tuleva keittiömme, mutta olen aivan uppoutunut tuohon oviprojektiini!

 Ja tässä on pala olohuonetta, joka on saanut levyä seinään.

Olohuoneemme toisesta suunnasta. Kuvassa myös iso pino kellarin laattoja odottamassa laatoitusta.

 Ja tämä foliohuone on siis hyvin eristetty verantamme.  Hieman on vaiheessa, mutta eiköhän sekin etene aikanaan. Myös seinät ovat eristetty jo kahteen kertaan.

Kuvassa vanha suihkuhuone, tuleva kodinhoitohuone. Pienihän se on kuin mikä, mutta tarkalla suunnitelmalla siitä saa varmasti tosi kivan!

Tämä tila on kellarin portaiden alta osaksi ja jos olen ihan oikein ymmärtänyt, niin tähän tulisi tekninen keskus, mutta niin monta kertaa on myös jonkun muunki mieli muuttunut,etten ole ihan varma enää. En siis taidakaan olla ainoa mielensä muuttaja. Kumpikohan on oppinut ja kummalta? =D Kuvassa näkyy jo uusia vedettyjä putkia.

Ja tässä on insinöörin oma tila. Kuvassa näkyy jo lattiaa, joka on eristetty ja myös se hirsi, josta jo joskus aikaisemmin mainihin. Tämän tilan olisi  mielestäni voinut hyötykäyttää isommalle kodinhoitohuoneelle, mutta toisaalta, eipähän ole pehertämässä joka huoneessa kaikkine piuhoinensa ja se on vain minun mielipiteeni ;) Ja tätä huonetta odotan mielenkiinnolla millaisen sisustuksen se saa. Hmm...

Ja näitä hirvityksiä on sitten löytynyt muutama kellarista. Seinän vierukset ovat täynnä näitä. Kotimme on siis rakennettu näiden päälle. Osa on kannettu kartanolle, mutta osa joutuu valitettavasti jäämään sinne ja sen vuoksi seinän ja lattian vieruksesta ei siis saa ihan täysin siistiä, mutta tarpeeksi huokailtuani tulin siihen tulokseen, että se, mitä ei voi hävittää, sitä pitää korostaa ja ehkä lyödä jopa ihan yli!

Ja tässä viimeinen kuva yläkertaan menevästä portaikosta. Hieman on hämyinen, mutta vasemmalla näkyy se uusi ikkuna, josta jo alussa mainitsin. Minä luulin, että se tulisi ihan portaisiin kiinni, mutta joku höpisi jostain turvalasista ja siispä se on ylempänä. Ulkoa päin se on todella korkealla, mutta kun katsoo sisältä, niin ei se olekaan. Ulkoa käsin saa hyvän käsityksen siitä, miten korkea sokkeli meidän kodissa on kellarista johtuen. Mutta tosiasia on se, että ikkunasta tulvii kovasti valoa portaikkoon.

Mutta semmosta meidän residenssiimme! Askel askeleelta olemme edistyneet ja ensi viikolla tulee tosiaan sähköpiuhoja sinne sun tänne. Ei kuulemma vielä spotteja kattoon, niin kuin olin salaa haaveillut...Mutta tällä hetkellä ehkä eniten odotan kellarin lattian lattialämmitysputkia ja sen valamista, sillä se tarkoittaa, että reipas helluni saa vihdoinin pyyhkiä kädet sen lattian suhteen ja minä pääsen maalaa sen seiniä.Lähtee kuulkaas loputkin ummehtuneet hajut veks sieltäkin!

Ovi onnelaan..

Niin se koitti sekin päivä, että viimeisen maalikerroksen sudin ikkunanpokiin. Huomenna saan laittaa tiivisteet ja voip olla, että kaikki pokat ovat pian paikoillaan. Tänään laitettiin ne kaikki muut. Ja vieläkään ei tullut SITÄ tunnetta, mutta ehkä löydän sen huomenna :)

Olouoneen seiniin on ilmestynyt jo levyt ja verantakin oli vissiin eristetty jo toiseen kertaan. Putkimies on tulossa loppuviikosta ja hirveä hoppu päätä hanoja sun muita. Alkoi jo hieman ahistaa, kun kauhealla hopulla pitäs päättää, mutta jälleen kerran, miksi vaihtaa jo hyväksi todettua? Siispä myös uuteen kotiin tulee samanlaiset hanat kuin mitä edellisessä kodissa oli. Helppoa oli tehä se päätös. Ja kaikki on Orasta. Ollaan jo pariin kertaan todettu, että hieman halvemmissa/huonommissa hanoissa on ollut se ongelma, että ne vuotaa ja tippasee lattialle. Joten turvallisin vaihtoehto on siis ottaa tuo Oras.

Eilen aloitin uuden projektini, ovet. Ihan ensimmäiseksi otin käsittelyyn ison makkarin oven. Huh mikä homma! Mutta että niistä tuleekin upeat, kun saan valmiiksi. Hetken jo leikittelin ajatuksella, että hioisin sen ja sit jättäisin niin, mut ehkä en sittenkään. Tai mistäpä sen tietää, pitää tuumailla. Hioimisvaihe vie useamman illlan.Laskin, että kuudessa illassa olen hionut yhden oven ja meillä oli, hmmm....aika monta ovea ;)

Tässä hieman ensimakua siitä mihin olen pääni taas pistänyt...

 Tässä läheltä, miten aika on tehnyt tehtävänsä..

 Nämä oven saranat joutuvat valitettavasti lähtemään, kun oven karmit puuttuvat, joten toista vastakappaletta ei ole olemassa.

 Tässä nyt jo hiottuna. Laskin, että ainakin kolme eri maalikerrosta paljastui tästä ovesta. 

 Ja hieman isommasti hiottua pintaa..

Ja tässä se ihanuus ihan alkuperäisasussaan. Tässä ovessa on tulossa vielä yksi iso muutos, nimittäin sen yksi kulma lähtee, kun makkarin katto laskeutuu sillai, että kokonainen ovi ei mahu siihen, joten sitä pitää hieman duunailla. Mutta sellainen homma nyt menossa. Lisää kuvia sitten, kun on edetty hiomisessa...

Ihania löytöjä ja uusia seiniä

Viikonloppu meni vahingossa ohi suun ja raksalla en juurikaan ehtinyt olla, kun oli lauantaina se työpäivä ja sunnuntaina tulla tupsahti mieluisia vieraita Kainuusta yllärivieraan kera. Ja kaiken kiireen keskellä piti ehtiä antiikkimessuille, joka on melkein joka kertainen pakko, kun ne tänne Ouluun tulee. Ja tälläkään kertaa en tyhjin käsin ulos joutunut kävelemään.

Raksalla edettiin sen verran, että vierashuone sai seinät ympärilleen ja olohuone tyhjättiin kaikista huonekaluista, sillä sinnekin aletaan vissiin huomenna laita levyä pintaan. Sähkäri tulleepi ensi viikolla, joten hei, joillakin on pian spotteja katto täynnä ;)

Tässä hieman ensimakua vierasahuoneesta, joka näytti ihan pikkiriikkiseltä, vaikka olikin 10 neliötä. Mutta kuten helluni sanoikin, että sitä on vain totuttu 17 neliön makkareihin =0 Huoks, haastetta sisustussaralle...

Tässä siis tuleva vierashuoneemme, jonne vieraamme sitten saavat majoittua, kun meille tulevat yökyläilemään :) Huomatkaa ihan ehottomasti nuo ikkunat, joita olen niin kovin tunteella maalannu. Josta tulikin mieleeni, että arvatkaa, kuka tiivisti yhtä pokaa vaille kaikki ikkunat tänään?! Ja edelleenkään ei  vielä tullut SITÄ tunnetta, et nyt se on kohta siinä. Ehkä sit, ku saan ne paikoilleen..Huolestuttavaa...

Ja tässä toisesta nurkkauksesta. Vessa jää tuonne taakse. Hieman näätte jo lautalattiaa pilkistävän tässä kuvassa. Se onkin sitten se ihanin hetki tässä koko projektissa, kun saa tuon hirveän muovimaton pois ja kauniin puulattian esille.

 Tämä kuva on otettu vierashuoneen oviaukosta keittiöön päin.

Tämä taas on keittiön ja vierashuoeen välinen uusi seinä. Tälle seinää tulee hella ja uuni ja mikro, ynnämuut vastaavat.

Ja tässä taas vielä yksi otos oviaukosta ja huomatkaa erityisesti edellisestä kodista siirretty ruokailutilan jouluastiakaappi ;) Himosisustajan on siis pakko alkaa jo sisustaa vaikka raksavaihe on pahasti kesken ;) Ei suinkaan, huone on nyt tällä hetkellä täynnä kaiken näköstä kaappia ja antiikkia tilapäismajoituksessa.

Ja nyt sitten se odotettu hetki antiikkimessujen löydöistä! Tadaa! Ihana Finelin joulukulho! Ja mikä ihaninta, minulla on jo aikaisemmin keväällä ostettu toinen samanmoinen pari, joten nyt meillä on molemmille omat puurokulhot ;) Vielä kun löytäs tättärälle oman, niin volaa! No en suinkaan aio siitä puuroa syödä, mut kaikkea muuta kylläkin. Huoks, joulu kunpa olisit jo ovella!

Ja sitten tämä! Ette arvaakkaan minkä löydyn äitini kanssa teimme? Siinä kamppailin itseni kanssa, että ostanko vai en, ja kun tarpeeksi montaa kertaa maleksin ohi niitä kuolaten, niin uskaltauduin kysymään niiden hintaa ja hieman sain alennusta ja luvan maksaa pankkisiirrolla, sillä ihan niin paljon en ollut varannut käteistä mukaani. Siispä kävelin ulos laatikko täynnä isompia ja pienempiä purnukoita. En muista ihan tarkkaan kuinka monta niitä oli yhteensä, mut aika paljon! Ja voin vaan kuvitella sieluni sillmin miten ihanasti ne sopeutuu meidän vanhan tuvan keittiöömme! Huoks <3 

Ostin myös neidin huoneen seinälle seura lehden vuodelta -59 ja ihanan pellavaisen joululiinan, mutta harmikseni joululiina oli eittämättä aivan liian lyhyt meidän pöydälle, joten tällä hetkellä se koreilee äitini keittiössä. Mutta pieni toivonpilkahdus saattaa olla, että äiti muuttaakin mieltänsä ja sanoo, ettei se sittenkään ole hänen juttu ja mulla on ihana joululiina, mutta jännittäviä aikoja eletään ;)

Että semmosta meidän residenssiin tällä erää. Huomenna pääsen tutustumaan ikivanhoihin oviin, en vain osaa päättää aloitanko yläkerran vai alakerran ovista vai kenties niistä upeista juhlallisista pariovista. Pitänee kysyä insinöörin mielipidettä asiaan. Mutta jokatapauksessa mulla ei ole enää kun kaksi maalikerrosta siihen ikkunanpokaan ja SE ON OHI SE! Huh!