Tässä taas yksi huoneistamme lisää. Vessa. Se olikin sellainen kolo, jonne piti mennä hengitystä pidätellen. Viikkojen, ehkä kuukausien saatossa siivoushommat olivat jääneet hitusen verran vähemmälle ja tulos on mitä on. Se huone oli ehkä suosituin kauhistelun kohde. Ja ehkä äänekkäimmät kommentit tulivat juurikin kyseisen oven takaa, ei sillä että siellä olisi kukaan asioinut. Jo pelkkä kurkkaus sai ihmiset haukkomaan henkeään. Mutta itse kun tiesimme, ettei se ole pysyvää, vaan melkoisen väliaikaista, niin jouduimme toteamaan, että teillä pitää yrittää nähdä se muutos. Hassua, miten joku näkee sen heti ja toisilla kestää hieman pidempään, mutta tottahan se on, että projektimme on herättänyt suoranaista hilpeyttä ;) Mutta täystyrmäystä ei ole tullut kuin ehkä kerran. Ehkä, jos oikein muistanen. Mutta tässä hieman muistoja pääkerroksen veskistä, joka muutes vaihtaa hieman paikkaa. Ei ole ihan olohuoneessa enää, vaan pääaulasta on kulku sitten sinne.
 |
| Tuo sinapin värinen seinämä on vanhaa veskiä. Lattialla katosta tiputettua kutterinpurua. |
 |
| Tässä hieman purettua kattoakin.. |
|
|
Näissä kuvissa näkyy tosiaan vanhaa veskiä, tosin seinät jo purettuina ympäriltä. Kova tuuletus alkoi siis siinä huoneessa. Ihan alussa lähetin kuvan tiiliseinästä, jota piikkasin. Taisinkin jo mainita, että myös vessaan tulee yhdelle seinälle tiiliseinä. Muu seinämateriaali on hieman avoinna, mutta monta ajatusta pyörii kyllä mielessä, tosin meillä piti ainoastaan se lopullinen versio sanoa ääneen, kun mieli saattaa kuulemma vaihdella kumman nopeasti;)
Tämä viimeinen kuva on otettu heti kohta kun saimme avaimet kouraan. Vessa oli tosi pieni, joten sinne ei oikein pystynyt mennä sisälle kuvaa, mutta ovelta lurkittuna näytti tuolta. Veski sijaitsi siis verannon ovella seisottaessa suoraan vastapäätä, mutta nyt kun siinä seisoo, se jääkin vasemmalle kädelle.
Eilen jatkoin taas maalaamista ja viimeiset karmit vierashuoneesta sai otexia pintaan. Siirryin sitten tättärän huoneeseen ja aloin hiomaan ohjeiden mukaan sitä palomuuria. No eihän se ihan mennyt putkeen. Koska laasti oli hieman vanhaa, niin sehän rupes halkeilemaan. Siispä heitin hiomakoneen nurkkaan ja tartuin, kyllä, piikkausvälineisiin ja ei kauaa nokka tohissut kun olin sen hauraan laastin piipunmuurin edestä jo kaapinut pois. Enää siis sivut. Hassua miten helposti siitä irtosi ja muualla piti kynsiä oikein olan takaa. En kuitenkaan aio heittää sitä tiilipinnalle vaan käyn vielä kerran rautakaupassa hae laastia ja sitten sillä ekkana pohjat ja sen päälle tämä Tunto hieno-maali. Eli hieman tuli muutoksia, mutta niitähän tulee tässä projektissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!