Räväkän keltaisesta vaahtokarkin vaaleapunaiseen

Nyt on vihdoin patiomme siinä uskossa, etten ala itse puuhastelemaan sen kummempaa kuin että lyhtyjä odotellessa pimeneviin iltoihin. Vihdoin ja viimein sain raivattua ylimääräiset romut sieltä pois ja piiloon. Ja ennen kaikkea ne kuolleet ja mutaiset kesäkukat kompostiin, toisin sanoen aidan viereen maatumaan siihen asti, että saamme nurmikon. Tilalle hain sitten ne kauniit keltaiset syyskukat. Ja jopas antoi väriä! Pation kaiteet on maalattu kertaalleen, en tiedä onko toinen kerros tulossa nyt vai tulevaisuudessa, muttaa jo valkoinen pohjamaali osoittaa, että väri on oikein passeli siihen. Näissä kuvissa sitä ei vielä ole.

Omenapuut ovat antaneet jo sankko tolokulla satoa ja juurikin aamulla vein pussillisen omenoita ihanalle työkaverilleni yllärinä töihin. Tosin hän oli aikaisemmin kysynyt, että  jos tulee ylimääräisiä, niin hän voi tula keräilemään. Joo, tuli muutama ylimääräinen ;) 

Itse en ole sen kummemmin edennyt omissa puuhissani, sillä tirpusen ristiäiset vei yllättävän paljon aikaa, mutta nyt nekin juhlat on juhlittu ja saa huokaista, että onnellisesti ohitse! Ihanat juhlat oli ja pikku neiti jaksoi oikein mallikkaasti. Neilikat kukkii edelleen hänen kukka-asetelmissaan kauniisti. Taisi tulla uusi suokkari kukka meidän kotiin siitä!

Kellari on saanut lisää laattaa lattiaan ja pian voinkin laittaa kuvapäivitystä valmiista lattiasta! En olisi uskonut sen päivän koittavan tämän vuoden nimiin!

Tässä pari otosta ristiäisistä ja sitten vähän sieltä sun täältä...

Tämän ihanan vauvan orkidealla teki työkaverini tirpusen ristiäiskakun päälle.

Tämän kukka-asetelman tilasin kahvipöytäämme.En halunnut yhtään vihreää ja tällä kertaa en halunnut myöskään yhtään valkoista. Vein oman astian sinne ja sanoin, että tähän haluan sen tehtävän ja hieman tuli pitkä katse ämpäristäni. En kuitenkaan piitannut siitä vaan totesin, että se sopii meidän tyyliin ja olin oikeassa. Kukkakorini onnistui mainiosti vaikkakin tuli pienen ristiäispöytään :)

Myös vaahtokarkit koristivat kahvipöytäämme. Halusin, että vaalenapunaista saa olla roppakaupalla ja sitä ei tosiaankaan ollut yhtään liikaa!Onneksi ostin tuon vanhan Riihimäen lasipurkin kauan sitten, sillä se on palvellut minua niin monessa eri asiassa. Milloin siinä on kukkia ulkoa, milloin sisustusvaloja ja vaahtokarkitkin siihen passaa oikein näppärästi. Blombergin suukotkin siitä maistuvat todella hyvälle.

Tässä on varastosta löytämäni virkattu sängynpeitto. Ostin sen taannoin krpparilta ja en ole oikein keksinyt sille paikkaa, mihin sen laittaisin. Siispä hoksin, että josko laittaisin sen ristiäisiin olohuoneen sohvalle, kun kakkos sohvanpäällys oli hieman nuhjuinen. Se passasi siihen kuin nyrkki hanskaan!

Tässä virkkaukset hieman lähempää. Kunpa omakin virkkuukoukku taipuisi moiseen...

Tässä on sitten patiomme alatasanne. Ummistakaa silmänne tuolta sotkulta ympärillä. Niin minäkin olen tehnyt;)Lähinnä siinä on uutta tuo hirsinen penkki ja valmiit portaat.

Tässä taas ylätasanne siivottuna..

Ja nämä ihanat väriläiskät löysin muutamalla eurolla kodin ykkösestä. oli saapunut joku erä ja minähän heti haukkana kannoin niitä kotiin ;) Ovat komeasti kokoa L.

Ja näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä erää :)

Syksy saapui olohuoneeseen

Koska syksy on saapunut pihapiiriimme, piti se tuoda myös sisälle asti! Kävin juuri maistelemassa syksyn ensimmäisen omenan ja ei juurikaan tarvinnut enää nyrpistellä naamaa :) Punaiseksi ovat muuttuneet syksyn myötä. Pian syödään omenapaistosta, omenapiirakkaa, välipalaomenaa jne. Ja sitten on omenakiintiö täynnä, ettei yhtään sanaa omenasta pitkään aikaan =D 

Olemme huhkineet viikonloppuna järjestettävien ristiäisten parissa tämän viikon oikein urakalla ja hyvällä mallilla ollaan. Tälläkin hetkellä suti heiluu ja joitakin listoja pohjamaalataan eteisessä. Myös patio sai viimeisiä porraslautoja pintaan ja kellarissa on tullut uutta laattaa pintaan. Eilen kellarissa oli myös tehosiivous ja paljon roskaa lähtee kaatopaikalle. Meidän kellari alkaa siis olla kohta siinä kunnossa, että jälellä on pelkästään sinne kuuluvia tavaroita ja laatikoita. Ei kyllä uskoisi kaiken sen sotkun jälkeen ;)

Ja koska muutenkin on kiirettä, piti tähän hopun keskelle käydä hakemassa myös ommeltavaa ja vihdoin sain ne pellavan väriset verhot pois olohuoneen ikkunoista. Nyt meillä on valkoiset verhot. Sopii paljon paremmin sinne, koska mustavalkea matto on niin dominoiva, että pellava ei kertakaikkiaan enää vain sopinut sen sävyihin. Ja tietenkin homma karkasi lapasesta ja piti hommata myös uudet tyynyt. Yhden ompelin ja loput hain kaupasta. Ja jotta huoneesta ei tule liian mustavalkea, oli pakko laittaa sekaan ripaus sinapinkeltaista väriläiskiksi. Ja vaikka kammoksun kaikkea liian värikästä, tuli meidän olohuoneesta melkoisen raikkaan pirtsakka. Mennään näin ainakin jonkin aikaa, kunnes tulee ikävä valkoista..

Aloitin myös vihdoin ja viimein pohjamaalaamaan otexilla sitä verannon kaapin peiliä ja yhtä ikkunapokaa, jottei varmasti hommat lopu kesken =D

Tässä hieman kuvia viimeisimmästä..

 Tässä jo melkein valmis pääoven portaikko.Tuosta päädystä on hieman vielä auki. Sinnekin tulee ehkä joku ovellinen luukku, jotta myös sen tilan pystyy hyötykäytä vaikka niille sadoille kukkapurnukoille, joita kellarista saattoi ehkä löytyä...Mutta kaide on maalia vaille valmis!

 

 Ja tässä on koko pation pituudelta uutta aitaa, sekin enää vain kaipailee maalia pintaan. Samoin kuin nuo ikkuna- ja ovipieluslaudat. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen!

Tässä taas on pohjamaalattu porojektini numero 1:) Se saa siinä kuivua rauhassa ennen kuin pääsen jatka sen parissa.

Siinä on muutama tyyny, jotka hommasin olohuoneeseemme.

Ja tässä on pilkullinen tyyny, jonka ompelin itse, musta on kaupasta. Ja yläpuolella on uudet verhot, jotka sopivat paljon paremmin meidän tämän hetkiseen olohuoneeseen :)

Perhosia, vesisadetta ja pätkä pation kaidetta

Syksy todellakin tuli ja sysäsi auringon luotaan.Vettä sataa oikein kunnolla ja ajatus syyskukkien hankkimisesta siirtynee toiseen ajankohtaan.Kesäkukat ovat kaikkensa antaneet ja näyttävät hirveiltä uudella patiolla. Nyt ei ole sisustusjutut olleet mielessä,kun huomasin,että pikku neidin ristiäiset lähestyvät ja pakko oli aloittaa niiden suunnittelu. Siispä iskin käteni taikinakulhoihin ja ryhdyin leipomaan. Hyvällä mallilla ollaan ja enää vain täytekakut leipomatta. Pakastin pullistelee herkkuja, mutta pidetään hetki vielä kansi kiinni!

Juoksuhauta,alias salaoja on lapioitu kiinni ja nyt jätämme ne nurkat kuulemma kovettumaan talven ajaksi. Pihatie sai uutta soraa pintaan ja epämääräiset montut hävisi. Ainoa viinimarjapensaamme on kerätty tyhjäksi, ja uskomatonta kyllä miten kovasti yhdestä pensaasta saattaakin lähteä niin paljon marjaa. Mutta koska pensas oli täysin väärässä kohin, leikkasin siitä kakki oksat pois ja kun leikkaushaava antaa myöten, lapioin juurakonkin irti maasta. Piha on paljon avarampi nyt omenapuiden luota.

Kellarin portaikon oven yläosa on vihdoin ja viimein saatu valmiiksi. Siitä en vielä ehtinyt ottaa kuvaa, mutta siitäkin sitten myöhemmin.

Patioon on alkanut ilmestyä kaidetta ja ainakin omaa silmää se miellyttää kovasti!

Tuo hankala vesisade vain pakotti lopeta työt sen parissa,mutta ainakin saa jo selvää miltä patiomme tulee näytä valmiina:)

Tässä sekasotkun keskeltä napattu kuva, mutta halusin hehkuttaa uutta upeaa kaiteen pätkää teille! Väri on valkoinen siinä sitten kun pääsemme maalaamaan. Itse patio tulee olemaan jonkin sortin harmaa varmaankin..

Ja tässä on perhosparvi,joka tulee korista tirpusen leivonnaisia lauantaina. Sitten saankin keskittyä täysillä mukaviin pikku askareisiin eikä mielenpäällä pyöri leipomukset. Keltainen spray-maali odottaakin jo keittiössä,jota pääsisin testaa sitä käytännössä;)

Juoksuhautako siitä sitten tulikin..

Niin ne koulut lähti käyntiin ja ainakin meidän koululainen odottaa joka ilta että pääsisi nukkumaan kun kouluun on niin mukava mennä! Hyvä niin, saa nähä miten kauan innostusta riittänee ;) Mutta ainakin vielä on ollut pelkkiä positiivisia kokemuksia, joten tästä on hyvä jatkaa.

Tupanen sai komeat rännit paikoilleen ja ne sopii kuin nyrkki hanskaan. Valitsimme pyöreät mallit ja kyllä, rännikin voi olla todella söpö! Pikkuhiljaa pala kerrallaan alkaa ulkopuolikin muotoutua. Tällä hetkellä meidän isukki kaivaa jotain hirveän syvää salaojaa ympäri taloa. Tulee kuulemma halvemmaksi kuin kaivinkoneen jäliltä. Noh, meneehän se hyvästä salitreenistä, mutta muutama hikipisara saattaa virrata siellä. Kävin ihmettelemässä ojaa, joka oli pikemminkin juoksuhauta kuin salaoja. En varmaan edes pääsisi ylös sieltä pohjalta =D

Tällä kertaa voin ylpeänä esitellä myös etuoven uudet komeat portaat! Tosi kivat tuli. Vielä kun saadaan kaiteet paikoilleen, niin volà! Kävin etsimässä kellarista myös valkoisen spray-maalin ja ajattelin, että olisin aloittanut duunaamaan vanhat palotikkaat uuteen uskoon, mutta kuumeinen oloni ei ihan sallinutkaan sitä. Jokaikinen jäsen on niin tulessa, että purkki jäi odota parempaa oloa kellarin yläportaalle. Pakko aloittaa maalausurakat, sillä pian on niin kosteaa, ettei maali ehdi kuivua ulkona.

Tässä kuiteskin teillekin ihmettelemisen aihetta hiekkaojasta. Niin ja arvatkaapas kenen vastapestyltä sohvalta löytyy myös ylläripylläri, kyseisen ojan jäämistöä?;) Jep, hirmuisen kiva, ettei totuus vaan pääse minultakaan unohtumaan =D

Tässä se on, meidän juoksuhauta. Ette näe syvyyttä, mutta siinä on lapio heilunut poikineen..

Tässä on salaluukku, jonka raksahellu värkkäsi pation kylkeen. No, eihän se kovin salainen ole, mutta hienosti saa tavaraa piiloon ;) Hieman vaatii siistimistä tuo nurkkaus tosin...

Ja tässä on upouudet portaat etuovelle. Ei enää vaarallisia reikiä ja irtonaisia lautoja varottavana :) Ovat hieman kesken, mutta itse askelmat ovat siis valmiit.

Ja tässä on sitten alkuperäinen suunnitelma, joka muuttui matkan varrella, mutta palasi sitten juurilleen. Välitason puuosan alle jäi valettu osa, joka jostain kumman syystä siihen ilmestyi, mutta onneksi katosi jäljettömiin.Alin porras tai ensimmäinen, mistä päin sitä katsoo, on vielä korkea, mutta lopullinen viilaus tulee sitten, kun saamme pihatien valmiiksi. Joten kuten näette, löytyy meidän patiosta monta korkeuseroa, jottei se näyttäisi muutoin niin kauhean korkealta! Tuo sokkeli ei muutes ole jäämässä tuon väriseksi, ensi vuonna saanee sekin uuden ilmeen.

Ja tässä uusin keksintöni! Vanha itulaatikko sai uusio käyttöä verannan kenkälaatikkona. Olen pitkään jo miettinyt, että minne saan nuo kenkähirvitykset piiloon, kun ne vain pyörivät jaloissa haittona. Ja siinähän se ratkaisu oli. Maalia pintaan ja rullat alle sekä hieman siirtolakkakuviointia ja valmista! Toimii myös leluhuoneen kaaoksen kadottajana;)