Ulkovalot ja erilaiset kurpitsat

Vihdoin ja viimein saimme eilen tilaamamme ulkovalot kotiin. Ei mennyt kuin monta viikkoa. Höh, kyllä se vain takkuili, mutta siltikin ihan ok, saimme hyvitystä 40% viidestä seinävalosta, joten en valita. Kirsikkana kakun päällä posti oli unohtanut rekisteröidä kolmannen paketin, joten hieman meinasi verenpaine olla koholla, mutta onneksi löysivät sen. Muutoin meillä olisi ollut tolppa,mutta ei kupua. Huomenna sähkömiehet saapuvat ja asentavat ne paikoilleen. Samoin kuin upotettavat spottivalot patioon. Niitä odotan kuin kuuta nousevaa!

Tällaiset valot siis tilasimme ulos:

Hieman otti salama laatikon kylkeen,mutta kyllä siitä selvää saa. Näitä tulee siis yksi kappale talon seinään ja neljä autotalliin, sitten kun sen saamme valmiiksi.

Tämä taasen on meidän pylväsvalo ulos.Siihen tulee 150cm korkea tolppa joten ihan hyvällä korkeudella siis pitäisi olla.

Vihdoin meidänkin pihalla näkee jotain, eikä tarvitse pimeässä hapuilla!

Lisäksi nostin jo Halloween kurpitsatkin esille kaapin kätköistä. Yleensä olen ostanut ihka oikean kurpitsan ja pitänyt sitä ties kuin pitkään koristeena, mutta tänä vuonna ruokakaupassamme oli vain ihan pieniä, joten jätin sen sitten sinne. Sen sijaan ostin hieman eritavalla kasvatettuja kurpitsoita ja ne saavat ajaa asiansa ;)

 Oikein hirvittäwää Halloweenia kaikille!

Bestå-taso ja ripaus joulua

Vihdoin sain aikaiseksi kuvattua uutta tv-tasoamme, joka on kaukana vanhasta, ehkä hieman jo pinttyneestäkin tasosta. Vanha on siis myyty jo uuteen kotiin. Joku on sitä mieltä, että uusi, ei puuta nähnytkään taso ei vedä vertoja vanhalle kokopuiselle tasolle, mutta kyllähän tuo taitaa hänenkin silmää miellyttää. Ainakaan ei omiin koriviini ole rutinaa kuulunut. Tykkään kovasti uuden kiiltävistä ovista ja pelkistetyn hienostuneesta linjasta. Se ei yhtään näytä niin raskaalta kuin 9 vuotta vanha jo kellastunut  hirvitys.Jo oli siis aikakin uusia. Aika aikaansa kutakin tuumasin, kun sille hyvästit heitin ovella. 

Bestå-taso Ikeasta

Sen lisäksi, että olen nyt saanut uuden tasoni, aloin suunnittele uutta alkavaa projektia, joulua. Joo, ehkä ollaan aikaisessa, mutta kaupassa on jouluvermeet niin houkuttelevasti jo esillä, että pakko kait se on alkaa itsekin jo jouluun ajatuksensa suuntaamaan. Yksi lahja on jo ostettu, mutta lähinnä ajattelin ensin kartoittaa joulukoristeitani.Meidän joulu ei ole punaista vaan hopeaa, valkoista, harmaata ja ripaus mustaa. Ehkä jotain punaista saattaa lipsahtaa sekaan, mutta se on kyllä iso ehkä. 

Ikeasta tarttui väkisinkin hyppysiini pari pakettia näitä lasipalloja.Minulla on Iittalasta ostetut vanhatkin, mutta nämä oli myös ihanat ja eivät todellakaan hinnan kirous niin kuin edelliset palloni.

Ja tänään menin hae nyt vihdoin ja viimein niitä pussukoita orkideoilleni, niin silmäni osuivat näihin:

Voi voi, ihanat keraamiset joulupalleroiset, jotka pysyvät tasaisen pohjan vuoksi myös pöydällä tai miksei myös lyhdyssä! Suloiset!

Tuossa siis on se pussukka, josta jo kauan sitten olen maininnutkin, mutta jotka nyt vasta pääsin hae.Ne ovat Uashmaman pussukoita ja ne voidaan pestä käsin. Näyttää siis paperille, muttei sitä suoranaisesti ole. Minulla on siis jo ollut entuudestaan tuollainen, mutta pakko oli hakea näille kahdelle orkidealleni samanmoiset. Olisin ostanut myös mustana, mutta L-koossa. Sitä hänellä ei ollut, mutta se tulee myöhemmin. Sille minulla on ihan toinen käyttötarkoitus, siitä kuiteskin sitten kun itse pussukka on käsissäni..

Edellisessä kuvassa taisi jo vilahtaa myös tämä ikean ostokseni, hopeinen pallon muotoinen kynttilänjalka.Se on siitä kätevä, että sen saa kahdelle eri kynttiläkoolle. Pohjassa on reikä hieman isommallekin kynttilälle, mutta päällepäin sitä reikää ei huomaa kukaan. Tuo kolo on hieman isommalle tuikulle. On niin kiva, että en hirveästi ajattele sitäkään niin kauhean jouluisena.

Mutta että joulufiilikset eivät kokonaan häviä muiltakaan tupasen asukeilta, laiton jo ensimmäiset sisustusvalot isoon Riihimäen lasipurkkiini:

Purkki on kuin tehty sisustusvaloille!Asetin purkin verannon puupenkille. Näkyy sieltä tosin olohuoneeseen asti. Ja taas saan kiittää miestäni sinnikkyydestä jättää ovi pois siitä suuaukolta!

Ja koska siirsin Riihimäen purkin verannolle, jäi keittiön pitkä pöydän pääty liian tyhjäksi. Siispä etsin jostain kätköistäni tämän ihanan tarjottimen ja läppäsin sen sinne. Nyt sillekin tuli sitten paikka uudessa tupasessamme.

Ja  vielä lopuksi tässä vielä pari riihimäen lasipurkkia, jota duunailin valkoisilla helmillä ja nyt ne näyttävät kuin uusilta :)

Tästä purkista tuli puukapustoilleni uusi astia. Helmet ovat siis vain etualalla.Eivät mene ympäriinsä.

Ja tästä taas astia tuikuilleni, jota ahkerasti poltan tähän aikaan vuodesta jo.

Mutta eipäs siinä. Pitkä postaushan tästä sitten tuli, mutta se suotakoon. Viikonloppuna siirretän sitten kelloja, muistattehan sen.

Tupasen tekstiilit

Syyslomaviikkoa vietellään ihan vain kotosalla. Tässä kotona olemisessa on se huono puoli tai voihan se olla hyväkin, miltä kantilta sen haluaa ottaa ja kenen näkökulmasta.Mutta tarkoitan, että kaikki epäkohdat näkyvät omiin silmiin jokseenkin selvästi ja koko aika. Toinen osapuoli nyt ei kiinnitä niihin mitään huomiota,joten se on ehkä vain omassa päässä,mutta kovasti olen suunnitellut suuntaa tupasellemme,mihin sitä vien.Tällä hetkellä myös keittiöömme on hiipinyt musta vaivihkaa pieninä annoksina ja kyllähän se antaa särmää. Mutta yhtään enempää en sitä sinne halua, sillä tykkään valkoisesta olemuksesta noin muuten.  Tässä pari fiilistelyotosta todistusaineistona, että myös jotain vanhaa sieltä löytyy..

Suuri osa tutuistamme on sitä mieltä, etteivät nuo lasipurkit ole koskaan käytössä, jotta pelkkää rekvisiittaa, mutta voin rehellisesti myöntää, että ne täytetään aina sitä tehen, kun purkin pohja pilkottaa. Meidän kuivamuonat ovat siis kauniisti esillä lasipurkeissa. Nuo säpillä olevat purkit ovat ikeasta, mutta niiden vieressä olevat loput lasipurkeista ovat Iittalan ja Wiialan purnukoita. Tykkään niistä mahottoman paljon.

Tässä taas on riihimäen lasipurkit kynttilälyhtyinä ja huomatkaa, eka mustavalkoinen purnukka on myös eksynyt joukkoon.Nuo rivalliset astiat ovat paksua lasia ja ostettu Kiimingistä.Ikea myy samoja muovisena, mutta eivät pärjää noille lasisille ollenkaan.

Nämä ihanat Aarikan peltipurkit siirsin mikron päälle ja ovat paljon kivemmat näköiset tiilimuuria vasten kuin Smegin kaappimme päällä.

Näitä ihania orkideoja olisin hakenut sunnuntaina Ica Maxista Haaparannassa käydessämme, mutta emme ehtineet sinne asti, kun pikku neiti päätti sanoa viimeisen sanan. Ikeasta muutes löysimme juurikin sen ihanan tv-tason, jonka valmistuksen luulimme loppuneen, mutta onneksi huhu ei pitänytkään paikkaansa ja nyt meillä on mukavan pelkistetty uusi tv-taso. Siitä ja parista muusta ostoksesta kuvia seuraavalla kerralla.

 Ja tässä ovat uudet tekstiilimme keittiöön. Patakintas on Marimekon ja sopii hyvin uuteen räsymattoastiastooni. Keittiöpyyhkeet ovat Annon sarjaa. Nuo raidalliset jää keittiöön ja kuviolliset menevät mustavalkoiseen kodinhoitohuoneeseen, joka ei ole edistynyt yhtään sitten viime puheen.

Kellarissa on tapahtunut hieman edistystä ja kolme kaappia on pystyssä, mutta se onkin kokonaan toinen juttu. Kaappien mitat olivat kokonaan väärät ja käytännössä mieheni joutui tekemään ne ikään kuin uudestaan, jotta ne saatiin passaamaan kellariin ja sen vuoksi niiden kokoamiseen on mennyt ilta jos toinenkin eivätkä ne ole vieläkään valmiit. Sitä odotellessa. 

Mutta ei muuta kuin seuraavaan kertaan, ehkä silloin vilautan uutta tv-tasoamme!

Uudet yöpöydät

Meillä on nyt sitten vihdoin ja viimein yöpöydät, joihin olemme molemmat tyytyväisiä. Tai ainakin minulle tuumattiin, että ompa hienot. Ne ei näytä yhtään raskailta, vaan ovat jokseenkin sirot ja mikä parasta, päällykannen saa irti tarjottimeksi. Jos sitä vaikka joskus vielä saa aamiaisen vuoteeseen kannettuna ;) Sekin ihme on nähty pari kertaa. Väri on tietenkin valkoinen. Niitä sai myös mustana,mutta makuuhuoneeseemme asti ei taida musta saada jalansijaa. Toisin kuin olohuoneemme ja keittiö. Hieman on valkoinen saanut väistyä ja tehdä sijaa mustalle.Mutta onneksi ne ovat vain tekstiilejä, joita voi vaihtaa jos alkaa liikaa ahistamaan ja mieli tummumaan, valkoinen on hyvin nopeaa takaisin päävärimme.

Mutta tässä ovat ihanat yöpöytämme:

Tämä on mieheni puolelta. Kivet olen kuskannut Roomasta ollessani siellä koulutusreissulla. Löysin ne siivotessani vaatehuonetta. 

Ja tässä omalta puoleltani. Tässä pöytä siis myös kokonaisuudessaan.

Ja sitten löysin myös ihanan kelloni, johon pitäisi vain saada patterit paikoilleen..

Ja tätä tyyliä meillä on myös olohuoneessa, mutta valkoisena..

Kellon muoto on jotenkin niin suloinen ja ajaton. Siirsin myös tupla kuplamme olohuoneen kaapin päälle Pitkään se etsi paikkaansa kotonamme, mutta toistaiseksi saa nyt töröttää tuolla korkeuksissa. 

Ja sitten löysin myös tämän ihanan vaatehuoneesta. Koristelin sillä eteisen putkistoa, jotka hiipivät vaivihkaa kohti yläkertaa. Ehkä ihmisten huomio ei enää kiinnity itse putkiin, vaan tähän. No ei ehkä, mutta aina saa toivoa.

Pakko oli vielä napata kertaalleen kuva kellarin ovesta, joka on viikonlopun aikana herättänyt kovasti mielenkiintoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen tehnyt kovasti inventaariota tuvassamme ja myynyt kaikkea ylimäärästä sälää pois nurkista ja ennen kaikkea kaapin kätköistä. Ja edelleen kaikki menee, mistä olen aikonut luopua. Uusi investointi kohde saamallani tuotolla on jo mielessä,siitä sitten kun aika on. Mutta takaisin asiaan. Tämä ovi on herättänyt melkoista mielenkiintoa ihmisissä. Kuulemma hyvin epätavallinen ratkaisu mutta kertakaikkisen upea. Siitä on juttua riittänyt ja moni saanutkin omaan kotiin sisustusideaa. Ihanaa, kun jokin oma sisustusratkaisu puhuttelee niin, että joku kopioi sen itselleen. Ainakin jossain on onnistunut!

RAR-keinutuolini

...on vihdoin täällä! Charles Eames on kehittänyt tämän valloittavan RAR-keinun, jonka tilasin jo juhannuksena, mutta joka monen tuskaisen sähköpostin jälkeen sitten vihdoin meille postissa saapui Lontoosta. 16 viikkoa ja risat kesti saapuminen ja epätoivoni alkoi olla jo käsinkosketeltavissa loppu ajasta. Mutta sieltähän se sitten tuli ja hupsalaa, Lontoon uustuotanto tarkoittanee meillä Suomessa ihan pelkkää kopiota. Veikkaisin ettei ihan vedä vertoja sille aidolle 600 euron tuolille, mutta satasen tuoliksi yllättävän hyvä kopio.En siis palauta tuolia. Tykkään kiikkusestani kovasti. Ja ennen kaikkea toimiva pikku neidin nukutusoperaatiossa iltaisin.
Tässäpä ihana kiikkusemme sitten onkin:

Tulen ollessa takassa, keinu pitänee siirtää pois alta, kun viime kerralla keinu oli harmaa, kun luukkua avatessa sieltä oli vissiin tuprahtanut savua ja tarttunut suoraan keinuun. Mutta onneksi lähtee luutulla. Ei siis vahinkoa päässyt käymään.

Ja siinä hieman lähempää. Saa tulla testaa ;)

Ja eilen sain vihdoin aloitettua ja samalla myös lopetettua vaatehuoneen siivouksen. Oi voi sitä tavaran paljoutta. Siispä päätin heti, että koska en edes muistanut joidenkin tavaroiden olemassaoloa, niin sitä en tarvitse myöskään jatkossa ja ei muuta kuin nettiin myyntiin ja aamuun mennessä tavarat oli melkein kaikki mennyt. Samalla siivotessa löysin puuhelmikorujani laatikon pohjilta ja lisäsin ne kaikki nyt yhteen paikkaan, riihimäen lasipurkkiin. Olin jo aikasemmin aloittanut sen täyttämisen, mutta loppuja helmiä ei meinannut löytyä mistään ja siellähän ne sitten oli. Hujan hajan vaatehuoneessa. Tulipas vaan lisää tilaa tuosta vaan siihenkin soppeen ja nyt sinne mahtuu jo menemään sisälle. Kun nyt vain saisin ne kellarin kaapit, niin tulisi vieläkin enemmän tilaa.Niin pitkälle ollaan sen asian suhteen edetty, että ruuvit on saatu kaupasta.
Ja tässä vihdoin se pieni ihana lumihiutaleeni, josta mainihin antiikkimessujen jälkipuinnissa:

Siinä se on, viiden euron rintakoruni. Jonkun mummon jäämistöstä. Ihanaa bling blingiä pikkujouluaikaan!
Mutta semmoista meidän arkeen. Lähden nyt molempien pikku neitien kanssa osta juuri tienaamillani rahoilla uudet yöpöydät isoon makkariin. Niistä saattekin kuvia seuraavalla kerralla!
Aurinkoa jokaisen päivään!

Räsymattoni mun

Eilen vihdoin ja viimein sain ihanan räsymattosarjani kotiin kannettua. En olisi kyllä paremmin voinut sjoittaa mielestäni myymieni tavaroiden tuottoa. Eihän se kokonaan astioihin mennyt, mutta kerrankin oli niin sanottua ylimäräistä rahaa, jota en halunnut laittaa turhuuteen.Nyt vain pitää kutsua  vieraita, jotta voin ottaa sarjan käyttöön. Pari kulhoa puuttuu, sillä tuotannossa ongelmia, mutta varauslistalla ovat nekin, joten ehkä ne sieltä joskus saapuvat. Tai sitten haen ne toisesta liikkeestä.Mutta meillä ei ole enää eriparikuppeja ja kippoja!

Nurkkapielet ovat hyvin tyhjennetty nyt ylimääräisestä romusta. Pian pitäisi parin tyypin tulla hae jotain pikkusälää ja taas on tilaa. Ja nyt on käyty läpi vasta alakerran kaapit. Seuraavaksi on vuorossa vaatekaappimme, joka on kyllä sellainen sekamelska, ettei paremmasta väliä. Ja kun sen saan organisoitua, siirryn seuraavaksi kellarin laatikoille. Ja sitten on täysinventaario meidän kodissa saatu pätökseen. Ja kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.

 Tänään olemme lähdössä Kainuuseen päin viikonloppuvapaalle. Sitä ennen huitasin heti aamusta talon siistiksi. Lattia tuoksuu ihanasti tolulle ja koiran töhnät on luututtu pois. Mukava palata puhtaaseen kotiin. Eilen laitoin veirashuoneessa pyörineen paperitähden olohuoneen ikkunaan ja joku saattoi tuumailla, että taisi joulu tulla tänä vuonna entistäkin aikasemmin meidän tupaan.Ei se ole jouluvalo, se on SISUSTUSVALO. Mutta jos joku näkee sen joulutähtenä, niin mikä jottei, rakastan joulunalusaikaa, koska silloin saa oikein luvalla hömpöttää =D Kaikki käy! Kuva ei oikein onnistunut, koska ulkona paistaa aurinko todella kirkkaasti, niin pitänee ottaa sitten toinen kerta uusiksi. 

Tässä kuitenkin ihana räsymattosarjani, joka on jo nimensäkin puolesta kuin tehty meidän keittiöön:

 Tuossa ovat siis kaikki uudet kuppini huolella aseteltu ihanaan valkoiseen astiakaappiimme.

Ja tässä taas ovat lautaset. 

                 Olohuoneestamme on lähtenyt uuteen kotiin se vanha ovi.Siirsin siinä olleen kranssin television yläpuolella olevaan ikkunanpokaan.Siinä se saa möllöttä hetkisen, ellen keksi parempaa paikkaa. Kuvassa se näyttää hieman orvolta, kun valo ottaa kehnosti kuvanlaatua heikentäen, mutta oikeasti se näyttää tosi kivalle siinä.Itse pokakin tummeni, vaikka todellisuudessa onkin paljon vaaleampi.

 

 

Ei muuta kuin oikein paljon aurinkoa alkavalle viikonlopulle!