Voihan nuohooja..

Kamalaa, kun aika menee nyt liian nopealla tahdilla kohti Joulua. Joulua ei juurikaan ole meidän kodissa tänä vuonna laitettu ja melkeinpä taitaa ihan ahistaa tuo ajatus jouluttomasta joulusta. Vuokrapysäkkimme on niin kamalan pieni, ettei siellä voi juurikaan alkaa joulua laittaa. Hyvä, et mukaan mahtuu nytkään. Hmph. 

Raksalla ollaan edetty taas pienin askelin. Pääveskin lattia on siinä vaiheessa, että putkimies voisi tulla lattialämmityksen, jotta sen voisi valaa. Suihkun lattialämmitysputket tulevatkin sitten kuulemma vanhan puulattian päälle. Joten putkimies, voisitko jo tulla!

Olemme alkeneet rakentaa vierashuoneen kattoa ja se onkin nyt siinä vaiheessa, että villat on katossa ja laskut tehty ja seuraavaksi lautaa pintaan, ja putkihirvitysviritelmät ovat pian hävinneet! Avot! Sen jälkeen alkaa tapahtumaan alakerran aulan katon parissa. Sitten onkin suurin osa katoista valmiit. No, maalia pintaan ja sitten valmiit meidän osalta.

Tasoitus, tuo hirveä tasoitus urakka. Olen tasoittanut vierashuoneen seinät kertaalleen ja pitäs alkaa hiomaan sitä, mutta soattaapi olla, että joku muu tasoittaa meidän seinät...ehkä...Mieheni ystävä on tehnyt sitä työkseen ja apua saatetaan pyytää. Se on kamalimmista kamalinta puuhaa. Huh!

Muuten raksalla ei ole muuta kuin kaamea kaaos. Pitäs alkaa siivoilee, mutta minne siivoaa, kun jokapaikka on täynnä. Ehdotinkin, että tehtäs tosiaan vierashuone pohjamaalille asti ja tungettas kaikki sinne ja tehtäs se sitten joskus loppuun. Se ei ole huoneista se tärkein kuitenkaan. Joten vieraat ihan vielä ei sit pääse sinne majoittuu ;)

Tässä kuitenkin pari kuvaa villastamme...

Tässä on pääveskin lattia tällä hetkellä. Vanhat betonivalut piilossa ja hieman järjestystä myös siis tässäkin huoneessa.

Tässä hieman siivotonta kotiamme.Kuva siis tuvastamme. Josko siitä joskus saisi asuttavan? ;)

 

Tämä me rakennettiin eilen illalla. Saatiin sekä villat, että laskut valmiiksi ja nyt vain siis lautaa pintaan.

Että semmosta. Mutta niin, tärkein mullistus kuitenkin oli eilinen nuohoojan käynti. Tuo mies, jota odotettiin viikkoja ja sitten olis saanut kyllä kokonaan olla käymättä! Hän nimittäin ilmoitti, että kellarin saunan kiuas on pakko ottaa irti ja pois. Miksi? No, koska pönttöuuni ja saunan kiuas eivät saa olla samassa hormissa? Miksi? NIIN MIKSI? Joo, meillä ei siis tule olemaan kellarissa saunaa, vain ja ainoastaan ulkosauna. Ja se taas tarkoittaa, että kauan haaveilemani tulen leiskunta ei tule näkymään meidän saunassa, sillä tuo ruma pökäle siirretään siis ulkosaunaan. Ilman lasiluukkua. No, säästetään kiukaan hinnassa ja lauteiden, mutta näin. Mietittiin miehen kanssa, että mitä sille huoneelle sitten, missä sauna on nyt? No kaappeja, hyllyjä ja eräänlainen varasto. No, kuinka monen varaston katossa on tähtitaivas? Ollaan varmaan ainoita....Mutta sit hieman purettuani tunteita isälle, hän sai loistoajatuksen. Siirtäkää valot ulkosaunan kattoon! Miksi ei! Ja näin säästettiin siis senkin saunan valoissa. Tällä hetkellä valot roikkuvat niputettuina kodinhoitohuoneessa, joten irti vaan ja talteen.Ja siihen loppui ajatus toisesta saunasta sisällä. Mutta ennen kuin pönttöuuni on saapunut, meidän kiuas pöhisee varmasti!

Että semmosta meille siis..

Uusia taitoja ja vanhaa valkoista

Lumen valkaisemaa sunnuntaiaamua! Yön aikana loska oli hävinnyt ja lumipeite tullut tilalle. Oikein jouluinen tunnelma! Eilen aloitimme tasoittamaan yläkerran seiniä. Kumpikaan ei sitä ollut tehnyt aikasemmin ja hieman se oli opettelua. Nyt on kuitenkin makkareiden ja pikku aulan seinän naulanpäät melkein kaikki tasoitettu kertaalleen ja osaksi myös levyjen reunat nauhoitettu. Eihän se vaan ole helppoa. Ihan kauheaa. Tänään varmastikkin jatkunee se homma. Sit ne pitää hioa ja pakkeloida uudelleen. Huoh mikä työ, mutta sitten saakin laittaa pohjamaalia pintaan. Ja nyt on kaikki viemäriputkihirvityksetkin purettu pois. Eilen lähti viimeisetkin. Enää on vain muutama pätkä vanhaa putkea jälellä eli jippijee! Rakennustarkastaja kävi perjantaina ja hei, ei huomautettavaa! ;) Homma jatkukoon!

Eilen oli myös joulukirppis Hiukkavaarassa ja käväisin siellä mutkan. Ruosteista romua ei sieltä mukaan tällä kertaa lähtenyt, mutta vakoisia vanhoja arabian kulhoja kylläkin ja halvalla. Vanha rouva joutui henk.kohtaisista syistä ikäväkseen myymään ne ja onni kun olin ensimmäisenä paikalla sillä pöydällä. Ihanat jouluiset tarjoiluastiat sain siis mukaani. Ja miksei myös muulloinkin käytettäväksi, mutta oli miten oli, tuossa ne komeilee keittiön pöydällä. Tällaista siis meille tänä päivänä :)

Tuossa on uusi ulko-ovemme, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa tuon vanhan pintalaudan kanssa. Ihan oven yäpuolella on todiste valkoisesta maalista, jonka värinen talo on siis alunaikojaan ollut. Palaamme siis todellakin juurille!

Tässä on pikkuaulaa tasoitettuna kertaalleen...

Ja tässä on uudet kulhoni, jotka kulkeutuivat mukanani joulukirppikseltä. Kuva ei kerro ihan koko totuutta. Esimerkiksi lautasen pohjassa on merkintä dd43cm. Joten melkoisen kokoinen tarjoiluastia siis on. Harmi vain, kun tänä jouluna emme pääse niitä testaa. Eli nämäkin joutuvat siis vaatehuoneeseen tyhjään laatikkoon odota muuttoa.

Ja näin ihanasti kukkii amarylis, jonka ihana mieheni päätti ostaa minulle syystä josta? Kukkia on kuulemma tullut ostettua liian vähän. Ei ihan jouluksi ehtinyt, mutta hälläkö väliä, onpa ainakin ihanan punainen!

Ja nyt ei auta alkaa kuin tiskaamaan ja hieman kohentele paikkoja. Lähen raksalle tuossa puolenpäivän maissa hieman jatka tasoitusta ja sitten pitäisi ennättää sisustusiltaan Tyrnävälle kuudeksi!

Mutkiako matkassa?

Pari päivää on vierähtänyt ja jotain on saatu ehkä myös aikaiseksi. Olohuoneen katto on yhtä lautaa vaille valmis. Ei ole enää roikkuvia johtoja sikin sokin, vaan upea lautapinta,joka kaipaa enää vain maalia ja pari listaa. Vanha ulko-ovi on saanut väistyä uuden tieltä ja tilalla on nyt valkoinen kummajainen, johon silmän pitää tottua. Onhan se monta kertaa parempi kuin se kauhean tumma vanhus, mutta jotenkin se vaan vie aikaa. Ehkä en vain ole päässyt irti vielä siitä unelmieni ovesta...Mutta menee se liukkaammin kiinni ja kahva on hieno. Ja väri on valkoinen. Hyvä se on. Vanha ovi pääsi uuteen kotiin tänään samoin kuin katosi valtava lautakasa nurkalta myös. Ja taas on puhdas piha. Mistä tuota roskaa vain tulee?=0

Pönttöuunin lattia on valettu ja tukiparrut asennettu. Enää puuttuu itse uuni. Minä mietin, että mitä alkaisin seuraavaksi puuhastele ja ajattelin, että lähen paikkaa kodinhoitohuoneen reiät seinistä ja koko kellarista, mutta kaikki ei mennyt kuin ajatus. Ruvetessani irrottamaan jotain rautajuttuja seinästä, vanha rappaus alkoi varisemaan lattialle. Siihen seinälle ei kertakaikkiaan voinut laittaa kaappeja kiinni. Siispä pahin painajaiseni iski jälleen. Minun oli ihan pakko alkaa piikkaamaan kodinhoitohuonee seiniä! Se oli iso möykky rinnassa, mutta välttämätön toimenpide, jotta saan kaappini sinne joskus. Mutta onneksi huomasin ongelman nyt enkä sitten, kun kaapit ovat jo ovella. Mutta se homma ei jäänytkään sitte siihen. Vanha iljettävä saunanoven karmi piti irrottaa ja kauhea, että se olikin märäntö. Mutta kauan kiukuttuani sen kimpussa sekin on nyt poissa. Tänään rupesin sitten piikkaamaan oven puoleista seinää ja joo, sekin ropisi syliini ja siispä iskin pari kertaa rautakangilla ja seinä oli pian hyvää vauhtia häviämässä. Mutta tietty siihen oli raskittu laittaa vain pari kerrosta tiiliä ja loput oli betonia ja mun voimat loppukin sitten siihen. Onneksi ihanan avulias ihminen saapui hätiin ja pari iskua ja hetken päästä seinä makas lattialla pölypilven keskellä! Ja mulla on nyt avoin kodinhoitohuone. Tilalle tulee lautaseinä, kevyt ja ilmava. Myös kaappeja mahtuu nyt enemmän ja sekin suunnitelma meni vähän niin kuin vahingossa uusiksi, mutta lopputulos on sata kertaa parempi! Joten kaikki on ollut sen vaivan väärti!Kysymys olikin: mutkia matkassa? Ei tosiaan! Vain uusia mahdollisuuksia ;)

Tältä meillä siis näyttää nyt...

Tuohon tulee siis pönttöuunimme joskus tammikuussa :) Odottavan aika on niiiiin pitkä!

Putkimiehet ovat huiskineet kodissamme ja tällaisia rumiluksia on ilmestynyt sinne sun tänne. Kuva on vierashuoneen katosta. Ja jos joku kysyy mitä nuo on, ei minulla ole harmaita hajua siitä! Musta putki oli oikeesti tosi paksu. Oikea jättiläinen. Joten vieraamme, saatte nukkua noiden seurassa. Toivottavasti ei kuulu ääniä ;)

Tuossa on kodinhoitohuoneen päätyseinä, jonka piikkasin esiin. Totesimme kuitenkin, että kolme ylintä tiilikerrosta vaihdetaan, joten muutoksi siis vielä tulossa. Väri oli alunperin se kauhea pinkki.

Siinä lattialla makaa vastakkainen seinä. Tuhansina palasina, mutta tuota sotkua on niin ilo katsella ;)

                                                  
 Tuossa OLI joskus seinä, ei ole enää.

Talvinen löytöni!

Lauantaipäivä on pulkassa. Olipas vaan rento päivä raksalla! Eilen sain vihoviimeisen oven hiottua ja puhdistettua. Olipas vaan voittajafiilis! Hymyä riitti ja hypitytti. Pakkasin kuumailmapuhaltimen takaisin laatikkoonsa ja se saa odottaa paluumatkaa takaisin Kainuun perukoille. Ilman sitä olisin todellakin ollut pahemmassa kuin pulassa. Onneksi isän varastosta löytyy melkein mitä vaan :) Sitten tulikin kysymys, mitä sitten? No, tänään otin melkoisen rennosti ja siivoilin. Sitten autoin hellua olohuoneen katossa ja kauan aikaa ruinattuani, sain vihdoin ja viimein opastusta sirkkelin saloihin. Ja eihän se vaikeaa ollut ollenkaan. Siinä sitten sirkkelöisin hänelle laudanpätkiä karhunvillaa tukemaan kattoon. Ja oikeastaan se oli tosi kivaa. Sitten opettelin leikkaamaan karhunvillaa ja sekin oli helppoa kuin heinänteko ja nyt voin ihan yksin sirkkelöidä kaikkea mitä ennen sahasin hikipäässä. Heh, musta on kehkeytymässä oikea raksalyyli ;)

Sitten kävin hae 30-luvulla tehdyn pienen reen, vai kelkka tai mikä liene. Se on jäytänyt mieltäni jo parin kuukauden ajan ja sitten päätin mennä hae sen. Harmikseni sitä oli kohdeltu kaltoin pitämällä sitä kosteassa tilassa ja se oli hieman kupruillut, mutta ei muuta kuin maalia pintaan ja taas näyttää ihan kivalta Sitten duunailin sitä hieman lisää ja poistin sen kahvan. Mielestäni se oli tehty potkurin kädensijasta ja oli ihan kauhea. Siispä päätin poistaa sen. No se ei mennytkään ihan putkeen, sahasin sormea, mutta tilanne hallinnassa!

Sitten ihan viime hetkellä sinkosimme neiti Veen kanssa ruokakauppaan ja pyyhälsimme astioiden ohi. Mitäs silmiini osuikaan?! Sellaisia lasipurkkeja, mitä olen etsinyt jo pitkän aikaa. Ja siinhän niitä oli, juurikin tarvittava määrä. Olen jo vuosia ihaillut Fazerin karkkihyllyä. Olin aikeissa ostaa sellaisen tupaamme, mutta kun vihdoin löysin sellaisen, olin pyörtyä. Hintaa oli ihan 450 ja risat. Joo, ei kiitos. Siispä päätin toteuttaa plan been ja ostaa nuo lasipurkit. Ja hintaa oli vain 4 euroa ja siitäkin sain -15% alennusta. Et pääsin ties kuin paljon halvemmalla. Nyt vain pitää piirtää ajatus paperille ja kertoa se puusepälle :)

Tässä kuiteskin pari otosta tulevasta kodistamme...

Tuossa on suihkumme. Pikkuruinen, mutta kaikki tarvittava onkin siihen mahdutettu :)

Ja tässä on pääveskimme. Osa putkitöistä onkin jo tehtynä. Vessanpönttö tulee siis tuohon koloon.

Tässä on olohuoneen uutta kattoa. Puolet vielä tekemättä, mutta sellainen siitä tulee.

Tämä taas on keittiön valmis katto. Keittiö näyttää hurjan pitkältä, mutta ei se haittaa, onpahan tilantuntua!

Ja tässä on se kaunis esine, joka oli unohdettu jonnekin, minne sitä ei olisi saanut jättää :(

Ja tässä reki/kelkka uudessa maalipinnassa ja muutenkin hieman duunattuna :) Sille onkin jo suunnitelma, itseasiassa montakin, mutta aika näyttää mikää niistä toteutuu, vai vaihdanko vuodenaikojen mukaan...Hmm....

Ja tässä toinen sydän, joka löytyi kodistamme. Ensimmäinen oli kellarin seinässä ja tämä löytyi yläkerrasta. On tainnut työmiehellä olla rakkautta ilmassa ;) Sydänten koti <3

Pohjustusta ja pähkäilyä

Täällä ollaan edelleen, vaikka ei olekaan kuulunut mitään melkein viikkoon. Töissä onkin ollut oikein maraton-viikko, joten illalla myöhään raksan jälkeen ei juurikaan ole ajatus lentänyt. Mutta edetty on taas pienin askelin. Ovirintamalla kuuluu sen verran, että viimeiset ovet, eli pariovet ovat jo vihoviimeistä puolikasta vaille valmis. Laskin, että jos kaikki menee hyvin, sekin projekti loppuu huomenna. Ja sitten lyön kädet kyynärpäitä myöten ristiin, etten ihan heti koske kuumailmapuhaltimeen. Käteni on niin tuskassa, mutta ei luovuteta. Porraskäytävä on saanut lisää levyä pintaan ja on melkein sitä myöten valmis tasoitettavaksi. Keittiön katto saanee vissiin tänään, ehkä, laudat paikoilleen. Ainakin keittiöön ilmestyi eilen metritolokulla lautaa, että muuta se ei  voi merkatakkaan :) Meidän ihana tupa <3 

Lisäksi siellä on alettu suunnittele iki-ihanan pönttöuunimme pohjaa. Se onkin mielenkiintoinen projekti. Mutta ehkä asiantunteva mieheni selvittää senkin salan, kun itse en siitä mitään ymmärrä. Laskeehan hän työkseen tuontyyppisiä lujuuksia...

Nyt on myös ihan kaikki kattolistat, mitä villastamme vain löytyy, hiottu. Siitä olen kanssa hyvin onnellinen. Pian saan tarttua oikeasti pensseliin ja alan sutimaan oikein kunnolla. Kotona olen nollannut pitkäntuntuista viikkoa virkkaamalla. Viime perjantaina tilaamani matonkuteet saapuivat jo  maanantaina, joten aloitin neiti Veen huoneen maton virkkaamisen. Sainkin sen jo puoleen väliin, mutta sitten sain tietää, että se pinkki on niin voimakkaasti värjärtty kude, että se saattaa värjätä sen hempeän vaaleanpunaisen. Huoks, ja ei muuta kuin purkamaan. Mutta siitä sinkosikin uusi ajatus kehiin ja ei kun tuumasta toimeen. Siitä hieman myöhemmin :)

Mutta tässä pari otosta projektistamme..

 

Tässä on paikka pönttöuunille. Tai oikeastaan juuri tähän kohtaan tulee lautalattiaa, mutta se on otettu kokonaan auki pönttöuunin pohjustuksen vuoksi.

Pönttöuuni tulee juurikin tähän. Tällä kertaa tästä suora yhteys kellariin, mutta vain väliaikaisesti

Tässä jokseenkin huono otos porraskäytävästä. Mutta tällä hetkellä se siis näyttää tuolta..

Ja tässä ylpeyden aiheeni, jonka parissa äherrän juurikin nyt! Meidä n.240 korkeat pariovet, jotka tulevat olohuoneen ja keittiön väliseen hirsiseinään. Kuva on otettu joskus kauan sitten...

Ja tässä jo valmiiksi virkattu matto, mutta ei suinkaan päätelty. Matto tulee kellarin lattialle. Se on hurjan painava ja hurjan leveä. Kuva hieman valehtelee...

Mutta tämmöistä meidän residenssiin juurikin nyt. Tänään on vissiin tullut nyt aamusta putkimiehet huseeraa ja saamme vihdoin nekin läjät pois pihalta. Ihan kiva. Mutta nyt alamma valmistautumaan neiti Veen kanssa hammaslääkärireissua varten. Oikomismielessä häneltä poistetaan kaksi pysyvää hammasta. Toivottavasti ei mene ihan pipariksi tarhapäivä....

Uusi alku veskille

Päivät hurahtaa nopsaan ja pitää melkein juosta, että perässä pysyy! Marraskuu lähestyy puoliväliä ja paljon on tehtävää. Viikonloppuna kun ehtisi tehä kaikkea, niin aina tulee jokin meno, mutta niin se vain menee, että raksaaminen on selviytymistä. Mutta onneksi neiti V sai nauttia tänään päivästään. Hän pääsi ekan kerran kiipeilee valjaissa. Ennen mennyt ilman ja totutellut muuten vain otteisiin, mutta tänään pääsi kokonaan uudelle seinälle valjaissa. Olihan se ollut huippua. Loppuillan hän sitten pehersikin serkkunsa kanssa mutalällyssä. +7, uskomattoman lämmintä myöhään marraskuussa. 

Pikku neidin ikioma unelmien sänky haettiin eilen illalla kotiin,mutta se on vielä palasina, joten kuvaa ei voi laittaa. Siellä se lepää makkarin seinää vasten. Tilasin myös Tampereelta 20 kiloa matonkudetta, joten prinsessa saa pian uusia pinkkejä mattoja huoneeseensa ja luonnonvalkeasta virkkaan sitten muualle taloon isompia ja pienempiä. Isännän studion musta matto on kierrosta vaille valmis. Onhan se lojunutkin jo vaatekaapissa muutosta asti ;)

Raksalla ollaan saatu levyä pintaan porraskäytävään. Vanha sähkötaulu oli lähtenyt ja eristeet ja levyt tulivat tilalle. Myös veranto oli saanut ulkoakäsin uutta lautaa pintaan. Hieman jäi kesken, kun uutta ovea ei ole saatu vielä paikoilleen,mutta muuttuihan se jo kovastikkin ulkonäöltään. Viimeinen puhdistettava ovi on jo puolivälissä, joten enää on jälellä vain pariovet.  Pääveskin lattia otti ja lähti tänään pois. Hieman murheissani seurasin sitä touhua, mutta sinne valetaan betonilattia ja asennetaan lattialämmitys. Onneksi päälle voidaan kuitenkin rakentaa lautalattia.

Tältä meillä siis näyttää nyt...

Tuossa näkyykin verantamme pimeässä. Ikkunoiden ympäriltä uupuu koristelaudat, mutta saa siitä ajatusta miten uusi lauta eroaa vanhasta. En malttaisi odottaa sitä uudessa maalissa, joka ei ole edelleenkään vanukas :)

 

Tässä on isoin muutoksen kohde tällä hetkellä. Siinä on tuleva vessamme. Lattiasta on suora yhteys kellariin, joten kauhean turvallista ei ole seisoskella siellä vielä. Ja kuten arvata saattoi, meillähän ei tunnetusti piikkaaminen ikinä mene putkeen. Juurikin siinä kohin, minne piti tulla vessanpönttö, oli elämää suurempi kivi, joka saattoi aiheuttaa muutaman ärräpään =0 Mutta nyt pitäs putkimiehellä olla tilaa tolskata putkien parissa. Nyt on hyvä jatkaa tuosta. Kiva kiva!

 

Ja tässä on kaksi viimeistä yksilöovea. Toinen valmiina karmeja ja uutta maalia varten, toinen vielä toiselta puolen vanhassa maalissa. Mutta pian on sekin vaihe takanapäin :) Etenee, etenee..

 

Ja tässä on suuri ylpeyden aiheeni, jota voin kehua retostaa vielä hyvän aikaa! Upea orkideani. Ja kuinka aidolta se näyttäkään! Vaan kun ei ole. Joskus aiemmassa postauksessani mainitsinkin, että olen pikkuhiljaa vähitellen siirtymässä silkkikukkiin, niille jotka ovat aidosti oikean näköisiä. Ja kun tämän ihanuuden näin kaksi kk sitten, enhän voinut vastustaa. Ja eilen se muutti sitten meille. Tällä hetkellä se ei pääse oikeuksiinsa ahtaassa olohuoneessamme, mutta uudessa olohuoneessa se saa kunniapaikan!

 

Tässä orkideani koko komeudessaan! Sen ylimmät kukkavarret yltävät ruokapöytämme korkeudelle. Se on siis iso. Kuva saattaa vääristää hieman. Tuota ruukkua vain mietin, että näytänkö sille pensseliä ja maalaisin sen valkoiseksi vai jätänkö noin. Pitää miettiä. Ajattelin kuitenkin laittaa tuohon "mullan" päälle sitä koristeheinää, joten ruukku saattaa silloin ollakin ihan kiva, mutta sittenhän se näkee, miten se iskee silmille uudessa kodissa valkoisen keskellä :) Mutta kaunis se on <3

Hiljaiseloa...

...On ollut meidän raksalla. Pieniä asioita on touhuttu. Isoja harppauksia ei ole tapahtunut. Raksahellukin on työreissulla Helsingissä. Mutta jotain kuitenkin. Vierashuone on tyhjennetty kaikista unelmista ja nakattu ne länsisiiven perukoille. Putkimiesten pitäs olla kuulemma tulossa piakkoin ja laittaa kaiken maailman viritelmiä vierashuoneen kattoon. Pitkästä aikaa pääsi taas ihmettele senkin huoneen pienuutta, mutta kuitenkin suuria mahdollisuuksia. Ja ei, tapettia ei sata varmuudella ole valittu. Se iki-ihana kirsikkapuu sai melkein täystyrmäyksen, mutta olihan se pinkki aikaslailla. Mutta vielä on mahdollisuus, että laitamme sen kuitenkin neiti Veen huoneeseen yhdelle seinälle. Uskaliasta, mutta ehkä se säilyisi ilman pikku Picassojen taiteellisia ahdistuksia! Toinen vaihtoehtoni se Juhannusruusu on edelleen kova ykkönen, mutta jonkun mielestä kovinkin vanhahtava. Höh,no voih. Mutta sillekin on vielä mahdollisuus olemassa, kun hyvin saan perusteltua, ellen löydä jotakin, joka samalla tavalla pyyhkäise jalat alta kuin ihana Juhannusruusuni. Edellisen kodin etupihan aidaksi istutimme juhannusruusuja aidaksi ja voi kuinka ne kukki kauniisti! Yhden kesän ehdin niitä ihailla. 

Ovia on jäljellä enää yks ja ne pariovet. Lisää ylläreitä ei aivaimen muodossa ole valitettavasti löytynyt. Mutta ehkä löydän antiikkimessuilta sopivat tilalle :) Ehkä.

Keittiössä on tullut pieniä muutoksia kattoon. Aluksi ajattelimme jättää ne parrut näkyviin jotka katossa olivat, mutta insinöörimiehelläni tuli vaikeuksia päättää mitä äänieristykseksi ja löi sileäksi koko katon eristämällä sen paksulla karhunvillalla. Nyt kattoa peittää pahvi, jonka päälle laudat tulee. Huomasin vain, että laudat tulee nyt tietenkin samansuuntaisesti kuin länsisiiven katto eli nyt pitkittäin. Poikittain olisi tientenkin ollut järkevämpi, mutta tuota muutosta ei kukaan ottanut huomioon eli nyt keittiö näyttää sitten Hyyyvin pitkältä lautojen tullessa niin päin. Toinen hidaste oli sähköpiuhat. Ne oli sähkömies säveltänyt sinne miten sattuun ja joutui tule asentaa ne uudelleen ja jo kertaalleen asennettu pahvi jouduttiin revi alas ja laittaa se uudelleen. Mutta siltikin eteni. Kellari on kuitenkin siltä osin valmis. Reunat on valettu ja saa nököttää siellä jonkin aikaa ylhäässä yksinäisyydessään. 

Tässä muutama kuva keittiön nykytilasta katossa ja kellarin reunavaluista...

Tässä keittiön vaihderíkas katon tekele.

 

Ja tämä on tulevasta kodinhoitohuoneesta ja samalle näyttää jokapuolella kellaria. Tosin muotit on otettu pois.

Ja tämä perunalta näyttävä kaveri on neiti Veen uudessa tarhassa väsätty Pou. Jokin peli puhelimessa, jota serkkutyttö pelaa, joten meillekin muutti nyt oma Pou. Hän on itse taitavasti ommellut Poun reunat ja solminut ja laittanut langan neulansilmään. Tarhassa hän saikin kehuja osaamisestaan :) Meidän kuusi vee <3 Poulla on myös kylpytakki, erinäisiä vaatteita ja hattuja ja kaikkea siltä välin ;)

Tapettimaniaa...

...löytyy meiltä juurikin tänä viikonloppuna. Kävin hakemassa ISON muovipussillisen tapettikirjoja, joista pitäs valita jotain. Jotain on jo ehkä valittu, mutta onko se sittenkään se meidän juttu. Mutta jollakin tapaa se kutkuttaa minussa. Raksalla olen saanut puhdistettua jo neljä ovea. Ei siis ole kuin puolet enää jälellä ;) Huomenna olis tarkoitus kuskata Kainuuseen isälle puhdistetut ovet, jotta hän voi alkaa tehä niihin karmit. Samalla lähtee mukaan muutama ikkuna pokineen, jos kyytiin vain mahtuu. Mummulla/isomummulla on huikeat 80-vuotis syntymäpäiväkekkerit, jonne olemme menossa kakun syöntiin. Löydettiinkin neiti Veen kanssa aivan ihana kimppu päivänsankarille.

Raksahelluni on edistynyt kovasti kellarin reunojen parissa. En tiedä yhtään onko tänään tullut kokonaan valmista, sillä itse skippasin perjantai-illan raksahommat ja tulin kotiin tiskaamaan. Neiti Vee tekee kovasti eskari-kirjaansa, sillä tänään oli hänen viimeinen päivä vanhassa tarhassa ja maanantaina aloitammekin jo uuden kodin lähellä olevassa tarhassa. Oli siis haikea päivä pikku neidillä. Monta ystävää jäi sen oven taakse. Ehkä tapaavat vapaa-ajalla...

Länsisiiven katto on saanut jo laudat pintaansa ja komea parru tuli koristamaan uuden ja vanhan väliä. En vain ole saanut kuvaa tästä, sillä kamera ei ollut mukana eilen kun raksalla työhelin. Mutta ainakin sieltä osin tupaa ei sähköjohdot enää roiku sotkuna siellä sun täällä. Joten hyvältä näyttää siellä päässä taloa. Pääsen siis maalaamaan sinne kohta, kun ovet ovat valmiina. Huikeaa.

Mutta näihin kuviin on hyvä lopettaa perjantai-ilta ja alkaa pakkaamaan viikonlopun reissua varten :)

Tässä rakkaan mummun synttärikukat. Neiti Veen valitsemat...Ehkä hänellä on floristin silmää sittenkin;)

 

Ja näitä saan alkaa kahlaamaan läpi viikonlopun iloksi ja sormet kovasti jo syyhyääkin!

Tässä on avaruuslintu-tapetti, jonka tättärä olis halunnut huoneeseen, mutta totesimme, että hän jo sen verta iso, ettei lintukuosi välttis houkuttele enää parin vuoden päästä, joten tilasimme siitä näytepalan ja rakennamme huoneen seinälle kivan taulun. Tämä oli hänen oma ideansa. Taitaa olla myös sisustajan vikaa hänessä ;)

 

Ja tässä on iki-ihana kirsikkapuu, josta olen tykännyt jo pitkän aikaa ja haluaisin tätä laittaa jonnekin seinälle, en vain tiedä vielä minne. Neiti Veen huone olis yks vaihtoehto, mutta meillä käy toisinaan ehtiviä pikkuvieraita, joilla on tapana käyttää värikyniä muuhun kuin paperiin ja jos tämä olis leikkihuoneessa, niin aikuinen ei aina ole vahtimassa ja näin ollen kirsikkapuu saattaisi saada ylimääräisiä kuvioita... Tapetti oli muistaakseni 70-luvulta, elle ihan väärin muista, mutta niin tavattoman kaunis ja muistuttaa hieman ennen vanhaan käytettyä paksua tapettia, aivan kuin pahvia, mutta ihan normi tapetti. Myös juhannusruusu on tosi kova vaihtoehto, mutta hmm...saapa nähä mitä muuta löydän viikonlopun edetessä. Siitä lisää myöhemmin....