Niin se vain aika rientää ja lokakuukin kohta ohi. Raksalla ollaan edetty hitain askelin. Kaikki aika on oikeastaan mennyt kellarissa. Siellä on kovasti tanssaheltu uudella betonilattialla ja on se vaan niin ihana! Reipas raksalainen on ähertänyt perjantaista asti siellä ja saanut melkein kokonaan valmiiksi ne seinän reunukset. Niihin tulee nyt jokapuolelle sellainen pykälä, koska ne luonnon kivet tuppas tule esille joka suunnasta. Joten ainoa vaihtoehto oli valaa ne reunat. No, edelleen olen sitä mieltä, että mitä ei voi piilottaa, korosta sitä ja niinpä laitan kaikenlaisia tuikkuja varmaan koristamaan niitä =D Mutta ekana maalia pintaan.
Itse olen ähertänyt yläkerrassa vanhojen ovien parissa. Nyt on kolme ja puoli ovea puhdistettuna. Se isän kuumailmapuhallin on ollut ihan verraton väline. Hieman maalihuuruissani olen saattanut puhallella, mutta nopsaan lähtee vanha maali. Ainoa hidaste on ollut ne pienen pienet urat, mutta kun ne saa valmiiksi, on lopputulos varmasti loistava. Siispä maltti on valttia ja hiljaa hyvää tulee. Ei ole sit enää montaa jälellä.
Veranta oli saanut tänään lautapintansa. Ja olin ihastuksesta mykkänä. Se oli todellakin upea ilmestys! Olin niin oikeassa, että leveän lankun rinnalla ei voi olla kapea lauta seinässä, joten tuo 17cm leveä lauta oli enemmän kuin passeli siihen ja sitten hieman kapeampi lauta katossa kruunasi koko lopputuloksen!Enää vain ikkunapieluslaudat ja maalia pintaan, niin se on ovea vaille valmis. Ihanuus <3
Tässä pari kuvaa puuhistamme...
Elikkäs tässä komeilee meidän tuleva verantamme. Ylväänä uudessa lautapinnassaan. Vanha veranta on enää vain kaukainen muisto.
Ja tässä on ovi nro kolme. Lukko toimii, ihanaa! Ja söpöin ylläri kahessa viimeisimmässä ovessa on ollut niiden ruosteiset avaimet teipattuina oven takapuolelle kiinni. Ajatukseni lähti heti lentämään, että kuinka moni käsi onkaan kääntänyt niitä lukossa aikojen saatossa. Mene ja tiedä.
Ja tässä hieman Halloween-kivaa. Jokaisellahan on pakko olla haamutikkarit karkkipäivänä ;)
Entäs kukas hän sitten on? Jossain postauksessani kerroin kuinka poroja on ilmestynyt sinne sun tänne ja tämä neito lähti joskus kauan sitten mukaani. Mutta jo kaupassa päätin, että tumma väri ei pue häntä, siispä otin spray-maalin kauniiseen käteen ja aloin duunata.
Ja tämä kaunokainen hänestä sitten kuoriutui :) Oikein mukavaa viikon alkamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!