Siinä on taas pari päivää vierähtänyt, kun olen käynyt täällä viimeksi. Hieman ollaan menty eteenpäin, mutta ei suinkaan ilman pettymyksiä, mutta sitä kait se on, kun vanhaa alkaa remppaa. Siitä sitten hieman myöhemmin tässä. Meillä satoi tällä asuinalueellamme tänään lunta. Aivan joulumaa tuli kertaheitolla! Ehdin jo kirota mielessäni, että voi itku. Sinne jäi kaikki puupalikat maahan lumen alle, kun juurikin tänään oli tarkotus siivota koko piha. Eilen jo aloitin. Mutta hopsalaa! Menimme neiti Veen kanssa täysissä tamineissa, otetaan vaan ne isot muovit-asenteella, mutta mitä ihmettä? Raksalla ei ollut lunta nähtykään, eli toisin sanoen lumisade rintama ei ollut ylettynyt sinne asti. Voi sitä hymyä ja riemua omilla huulilla ja mikä pettymys oli pikku neidille. No, siivottiin piha ja vein hänet alakerran naapurin kanssa leikkimään, ja itse tulin hieman myöhemmin kotiin. Saimme kaikki puukasat myös pois, kun ihana puunhakijamme karautti punaisella ratsullaan putsaa nurkat ;) Ja hän onkin vieras, joka meinaa jäädä asumaan,mutta sallittakoon rupattelutuokiot, kun roskat pihasta asti kuskaa pois. Oikea helmien helmi!
Piha on siis tavaraa täynnä, mutta silti siisti. Lumi voi siis sataa maahan nyt! Meitä ei haittaa enää niin paljon. Oli hurjaa ajaa uudella autolla ekaa kertaa liukkaalla kieli keskellä suuta ja talla ei todellakaan ollut pohjassa!
Kellari on lähestulkoon täysin verkotettu ja viittä vaille valmis betonikuormaa ajatellen. Ehkä se tuo jo hymyä raksahellunkin huulille. On meinaa tosi väsynyt mies jo koko kellarin suhteen, mutta siitä tulee hyvä! Tässä muutama kuva sieltä tällä hetkellä..
Tässä on tuleva kodinhoitohuoneemme. Näyttää hurjalta, mutta oottakaas vaan kuukauden päivät ;)
Tässä kakkossauna. Siellä on jo kovasti saunan pesä pöhissyt ja ihana lämpö huokunut koko kellariin ja piippua pitkin ylös asti.
Nauroin ystävälle, joka kävi tänään kylässä siellä, et näitä hämisverkkoi meillä on vielä nyt täällä ympäriinsä mutta ootas vaan, kun alkaa suti heilumaan, niin lähtee ne!
Ja tältä meillä näytti vielä pari tuntia sitten. Ei, se ei ole kaupungin kaatopaikka, vaikka samanlainen onkin, mutta kaikki on poissa. Tai siis lastattuna kärryyn ja huomenna menevät sinne oikealle kaatikselle.
Tää karsea fiilistely kuva on takapihaamme. Herra B rehottaa ylipitkässä turkissaan ja kurapuku päällä, kun luulimme, että siellä tosiaan olis sitä märkää lunta.
Ja tällaisia kasoja meillä on ollut jo paljon, mutta tämäkin lähti tänään ja on hyvää matkaa menossa kohti uutta osoitetta. Huoh!
Täältä on näkymä vaatehuoneeseemme. Uusi lattia jo valmis. Täällä ei siis aikasemmin ollut lattiaa ollenkaan, vaan alakerrasta oli suora näkymä vaatehuoneen kattoon.
Tässä on iso makkari. Huomatkaa, että kattopaneelit on alkanut löytää paikoilleen..
Tässä on myrkyn vihreä ovi neiti Veen huoneeseen. Sen ihanasti valkoisen, rapistuneen maalin alta löytyi tuo aika hurjakin, myrkyn vihreä, raju pinta. Onneksi se ei kuitenkaan jää noin.
Tältä taas näyttää neiti Veen lelukomero. Sielläkään ei aikasemmin ollut lattiaa ollenkaan, vaan suora yhteys alakertaan. Nyt siellä on tilaa hänen sadoille koirilleen. Siitä tulee vielä tosi nappisuoritus.
Tältä se näyttää toisesta päästä. Tähän päätyyn tulee hänen pesäkolonsa ja köllöttely nurkka jne. Tuolla toisessa päässä on ison makkarin laajennus. Pikku neiti on tästä kovin innoissaan ja on jo purkanut laatikkonsa moneen kertaan mielessään, viimeksi tänään hississä matkalla kotiin iltapesulle :)
Tässä vanha versus uusi. Alussa puhuin uudesta vastoinkäymisestä. Tässä se on. Yläkerran aulan lattia oli purettu eilen kokonaan pois ja tilalla oli pelkkä syvä pudotus alakertaan. Lattia oli kuulemma ollut niin paljon alempana kuin muu lattia, niin se oli pitänyt purkaa. Iso ero tuohon ajan patinoimaan lattiaan, mutta kait sekin vaihe oli pakko tehä, jotta päästiin eteenpäin, mutta mielessäni suren sitä vielä pitkään...Mutta vanhoissa taloissa tulee vastaan ylläreitä, eikä aina niin kivojakaan, mutta pakko kai ne on kestää.
Ja vielä pari sinnikästä omenaa taisteli pakkasen kylmää syliä vastaan puuni oksilla. Katsotaan minne asti pienen punaisen sinnikkyys kestää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!