Niin se vain menee, että tämä syysloma sotkee kaikkien aikataulut! Tosin mitään lomaa minulla ei ole, vaan erilaiset työajat ja yleensä meidän lomakausina se tarkoittaa, että nuokkarit on auki ja on tapahtumia, joten olemme sitten illassa. Ja se taas tarkoittaa, että raksalla ei pahemmin olla tällä viikolla. Hmph. Niin monta hommaa odottaa tekijäänsä, mutta ei voi muuta kuin huokasta, kun kello on jo vaikka mitä, ennen kuin töistä pääsee. Mutta no, ei ne hommat sieltä mihinkään katoa ;)
Edistystä on kuiteskin tapahtunut aikas komeastikkin. Eilen illalla käytiin hellun kanssa syömässä ja tuumailemassa mitä sitten. Ja yhtäkkie todettiin, että mehän ollaan ihan hyvällä mallilla etenemisen suhteen! Törmäsin eilen myös työni tiimellyksessä rentoon sähkösuunnittelijaammekin ja totesimme, että hyvältähän se viidakko näyttää ;) Ja ei, ovikelloa ei ole tulossa =D
Kellari on edennyt siihen pisteeseen, että tänään asennetaan vesikiertoinen lattialämmitysputkisto päivän aikana ja loppuviikosta,kunhan mieheni palaa työreissultaan Helsingistä, tulee jo viikkoja odotettu betoniauto! Ja mulla on myös se pe vapaata, joten hauska nähä mitä tapahtuu silloin. Yläkerran katot saadaan kuulemma tänään valmiiksi ja pääsen perjantaina pohjamaalaamaan nekin ja samalla alan testaa isältä Kainuusta tuotua kuumailmapuhallinta. Eli nyt edetään joutuin. Keittiökaapit ja kodinhoitohuoneen kalusteet on kuin myös suunniteltu isän kanssa, ja hän alkaa niitä jossain vaiheessa tekemään, sillä jouluna meillä pitäs olla keittiö valmis. Ja siitä tulee unelmien keittiö!
Mutta se veranta! Voi mikä söpöläinen se on tällä hetkellä!Kävin viikonloppuna viemässä neiti Veen mummun ja ukin helllään hoivaan ja tätin suureksi iloksi. Palatessani Ouluun piti, hakea mieheni raksalta ähertämästä. Ja mitä sinne oli sillä aikaa ilmestynyt? TÄMÄ!
Meidän verannan lankkulattia on nyt vihdoin ja viimein paikoillaan! Voi mikä lankkujen aateli, kirsikka kakun päällä ja katseen vangitsija! Ei sitä voi muuten kuin ihailla! Niin upea siitä tuli. Ja nyt on vain mielessäni yksi kysymys, että eihän sitä kertakaikkiaan voi mennä maalaa? Vai voiko? Kiikun siinä ihan rajamailla, että maalaanko vai enkö? Kertokaa ihmiset ihmeessä miten tehdä? Teillä on ollut hyviä ideoita ennenkin;) Valkoisen lautaseinän kanssa se tulee vieläkin enemmän oikeuksiinsa. Onhan se epätasainen kuin mikä, mutta rakastan sen jokaista monttua suurella sydämellä! Tämä oli nappsuoritus!
Tältä näyttää valmis ison makkarin katto paneloituna. Vain valot puuttuu. Eli mä pääsen ahkeroimaan tämän pariin sitten viikonloppuna.
Tässä tukihirsien takaa laskeutuvaa kattoa.
Tältä näyttää kellari. Nuo pikkuruiset korottajat, vai mitä ne ikinä ovatkaan, ilmestyi eilen sinne tulevaa putkistoa varten.
Ja tälle minä en voi muuta kuin huokasta syvään. Tällaisten varassa meidän koti siis on keikkunut jo vuodesta -49 ja hyvin näyttää pysyvän. Meidän rakennusinsinöörin painajainen =D
Ja koska ajoin sopivasta oikeaan aikaan neiti Veetä mummulaan, niin pitihän minun käydä kurkkaa, mitä kuuluu Vaalan antiikkikirppikselle. Ja nämä kauniit esineet lähti mukaani. Tuleva jouluisen kattauksen maitokannu ja käsin virkattu sängynpeitto. En vain tiedä vielä laitanko sen päivänsäteen huoneeseen, vai sohvalle. Mutta se oli kyllä mahtava taidonnäyte käsinvirkkauksesta!
Ja koska olen pikkuhiljaa, vähitellen, muuttunut kestokukkien suosion pariin, ostin nämä eilisen evästen hakureissun yhteydessä. En suinkaan kelpuuta ihan kaikkia silkkikukkia, vain ne aidoimman näköiset ja nämä oli kertakaikkiaan pakko saada. Ne aivan tuntuukin aidolta. Ei yhtään muoviselta. Ja tiedän jo paikankin uudesta kodista niille;)
Mutta semmosta meille tältä erää. Eteenpäin mennään ja vauhdilla, mutta ei ole vastalausetta siihen sanottavaksi ;) Vuokrakodin vaatehuone alkaakin olla jo täynnä uusia ihanuuksia, että pakko saada ne pois laatikoiden kätköistä pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!