Pönttöuuni

Nyt on tämäkin viikko onnellisesti pulkassa. Väsyttää pitkän loman jälkeen, mutta elossa. Viikonloppuostokset tehty ja kaaos kotona. Vai onko se vain omassa päässä? Mene ja tiedä. Banaanilaatikoita on jokatapauksessa koko eteinen pullollaan ja iso urakka edessä. Mutta meiltähän se sujuu jo rutiinilla. Muutamaan otteeseen harjoiteltu. 

Tuvalla ollaan edetty siihen, että pintaamaalia on lähes kaikkialla. Pikkuruinen ongelma on vain ollut siinä, että työmaavaloissa seinät näyttävät ihan juustolle. Kerkesin käydä jo rautaliikkeessä kommentoimassa asiasta, mutta takaisin tultuani oli taas eri valo ja se oli ihan eri värinen. Ja tämä värihämy ei osunut sitten vain minun silmääni. Myös herra maalari oli sen huomioinut ja kauhistellut mielessään valintaani. Joo, ei muuta kuin ärsyynny liikkeeseen virheestä. Olin siis menossa valitse uutta väriä, mutta onneksi en ostanut. SE olisi harmittanut. Noh, vältyttiin uudelta seinien pintamaalaukselta ja väri on ehkä sitä mitä toivoimmekin. Mutta jos yhtään juuston sävyä pistää silmääni, se lähtee välittömästi. Kallahan siellä pitäisi tällä hetkellä olla.

Listojen kanssa tuli pientä takapakkia. Tottakai myös niiden hinta oli muuttunut kun vuosiluku vaihtui ja vanha tarouksemme ei kuulemma päde. Just sanon minä! Kaiken lisäksi muka KOKO varasto on myyty loppuun juurikin niistä listoista, mitä meille oli tulossa, joten joutuvat sirkkelöimään ne vasitella meille. Jotenkin minulla on pientä huijatuksi tulemisen tunnetta. Hassu yhteensattuma. Mutta noh, saavatpa nostaa hintaa, kun juurikin meille ne vartavasten työstävät. Mielenkiintosta tosiaan. 

Mutta ihan sama tuolle takapakille. Meillä on pönttöuuni! Se tulla tupsahti tiistai-iltana aivan puskista Ouluun ja keskiviikkona sitä alettiin jo valaa ja torstaina se ihanuus oli jo valmis! Pieni ongelma sen tekemisessä oli ollut, kun piti kiinnittää se meidän hormiin. Meidän hormi on tupla paksu kuulemma, ja se oli tuottanut muutaman harmaan hiuksen, mutta ammatitaitoinen muurari selvisi myös siitä. Ja kyllä, voin koko sydämestäni mainostaa Ahjukeskusta, joka meille vasitella toi uunin Tallinnasta asti ja vielä pystytti sen samaan hintaan. Ja aivan ilman rahtimaksuja! Ja miten ihana, ystävällinen heppu sitä pystytti. En vaan voi valittaa. Ainostaan suositella.

Tässäpä siis meidän vuosien haave toteutuneena!

 

Tältä uusi rakkauteni kohde näyttää sisältä, alaliitoksella. Eka kerros siis valettu.

Tässä taas on uunin hattu valettuna.

Ja TÄSSÄ se on <3 Se on juurikin sellainen, jota olimme ajatuksissamme miettineet. Se on 240 korkea tai 220. En muista kummin. Mutta jompsin kumpsin :)

Ja tässä on ensimmäinen tekele niistä matonkuteista, joita tilasin taannoin Tampereelta. Ihan omasta päästä tämä kukkanen syntyi. Ja kudetta jäi ehkä parikyt senttii. Joten keskustaa piti purkaa muutama kierros, että terälehdet täyttivät ympäriltä. Mutta kukkanen on siis valmis ja vaikka alunperin olin aikeissa virkata toisenkin, hieman isomman, en sitä kuitenkaan aio tehdä. Ihan jotain muuta. Sen verta isompi homma oli yhditää ne toisiinsa. Rakko on ollut jo viikon sormessa ;)

Mutta semmosta meillä. Pienin askelin tupanen etenee edelleen..