Olohuone

Onpas se aika todellakin lyhyt käsite. Hoppua on piisannut, mutta parit tuparitkin on ehditty pitää. Oliskohan se sitten siinä. Paljon on jo naurua mahtunut kotiimme tämän parin viikon aikana. Mutta nyt on tuvan valmistuminen juhlittu hyvässä seurassa ja mukavasti ähkyyn herkutellen. Nyt on jo lähes kaikki tavarat löytäneet paikkansa sieltä mistä pitääkin, mutta vielä on kuitenkin pari nurkkaa, joka kaipaa lopullista kosketusta. Päätin kuitenkin tällä viikolla pitää pienen tauon, noin abauttiarallaa viikon mittaisen, etten tee mitään. Kun tulen töistä, oikasen itteni sohvalle ja nautin ihan vain olemisen riemusta. Meillä sitä nannaa ei ole ollutkaan viimeiseen kymmeneen kuukauteen! Neiti Vee on aivan hullaantunut fillaroimisesta. Nytkin läht isukkinsa kanssa pyörillä uimahallille, joka on aivan kivenheiton päässä. Ihan huippua kun pääsee vaikka sun minne, kun kaikki on niin lähellä. Meiltähän on keskustaan vain noin kilsa. Joten tällainen ihana vanha puutaloalue keskustan liepeillä on kyllä unelma! 

Pieniä asioita olemme tehneet. Laittaneet puuttuvia listoja, maalanneet niitä ja asentaneet suihkuseinän. Myös puusepän tekemät hyllyt ovat löytäneet seinälle. Mutta siltikin on vielä  monta urakkaa ja pienempää projektia tehtävänä sekä itse talossa että myöskin omia pikku juttuja, joista lisää sitten, kun olen saanut ne alkuunsa.

Mutta tällä kertaa palasia olohuoneestamme, joka on hmmm...voisinko sanoa valmis? Verhotangot ovat paikoillaan, mutta ikkunat pesemättä ja verhot uupuu. Miksi? Siksi, että rakas mieheni laittoi ne väärin seinään, tai ei väärin, mutta väärään kohtaan ja vanhat verhot eivät näin ollen sovi niihin. Siispä joudun nyt odota inspistä alkaa ompelemaan kokonaan uudet. Mur.

Tässä kuiteskin pari kuvaa huoneesta, joka on tällä erää saanut eniten huomiota sen vuoksi, että sinne voi vain lysähtää sohvalle ja ihmetellä, että voiko tämä olla tottakaan. Se kauhea urakka on lähestulkoon pääkerrosten osalta ohitse!

Tämän patakaapin tilasin vuosi sitten netistä. Sen piti tulla alunperin yläkerran veskiimme, jota ei ikinä edes rakennettu. Sen jälkeen sen piti mennä länsisiipeen, mutta ei mahtunut sinnekään. Siispä sijoitimme sen olohuoneeseemme. Mutta loppupeleissä olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että se jäikin olkkariin, sillä se on kuin tehty siihen :)

Tämä matkalaukku on yksi monista, mutta siltikin ainoa laatuaan! Myyjä epäili sen olevan todella TODELLA vanha ja siinä oli  mukana pienen sotalapsen tiedot. Tuo kyseinen matkalaukku on siis matkannut jonkun pienen lapsen mukana kohteena tuntematon. Missä liene laukun alkuperäinen omistaja? Harva yksin tietää... Pienet nahkakengät on mummini kotipaikan ullakkotilasta löydetyt. Olen antanut niille uuden uljaan ulkonäön satiininauhoin.Valkoinen penkki on taas kummisetäni jostain talovanhuksen perimmäisestä nurkasta mukaan lähtenyt. Siinä oli kaikki maailman värit ja minä hioin kaikki ne pois ja alta paljastui vihreä pinta, jonka annoinkin olla hetken aikaa, mutta maalasin sen sittemmin valkoiseksi.

Tämän vanhan ikkunan pokan olen kuskannut vuosi sitten keski-Suomesta. Mutta nyt vasta sain sen seinälle. Se on yhdellä päätyseinistä olohuoneessamme.

Nämä ruostuneet myrskylyhdyt roikkuvat myös olkkarimme katossa, pönttöuunin kupeessa

Tässä tosiaan itse pönttöuuni. Yhden myrskylyhdyn pohja näkyykin kuvassa yläkulmassa.Pönttöuunin edustalla oleva kivireuna ei ihan vielä ole valmis ja takaa uupuu lista, mutta menkööt tällä hetkellä noin.

Tässä kuvassa on lisää taidetta olkkaristamme. Meillä ei siis ole mitäänn modernia taidetta seinillä, vaan tyydymme hieman erilaiseen taiteeseen ;) Ovi on ollut ihan hirveässä kunnossa, melkein laho, mutta olen kunnostanut sen ja nyt se on saanut kokonaan uuden ilmeen :) Älkää huomioiko tuota tekniikkaa takanurkassa ;)

Nämä ovet ovat siis tilattu Keski-Suomesta ja ovat peräisin jostain vanhasta pappilasta. Ne on myös hiottu ja maalattu uudelleen. Vanha ovenkahva on vielä paikoillaan. Yleensä ne ovat kokonaan auki. Näiden ovien takaa löytyy siis tupanen eli toisin sanoen keittiö. Hirsiseinä on se meidän asentama. Hieman kolkon näköinen, kun pimeässä kuvan näppäsin.

Tämä avain on peruja edellisiltä asukkailta, mutta en yhtään muista minkä kaapin kylessä se on ollut kiinni. Mutta menee siis aaltotarjottimella ihan koristeenakin :)

Ja koska narsissi-kausi alkoi ihan hetki sitten, piti minunkin hankkia niitä kotiini väripilkuiksi :) Sopii kivasti muutoin niin valkoiseen kotiimme!

Meillä on oohuoneessa vielä yksi upea kaappivanhus 1800-luvulta, mutta en ollutkaan kuvannut sitä nurkkaa. Hmm...pitää päivittää asia ensi kerralla! Mutta siinä muutama pala olohuoneestamme. Hieman myöhemmin laitan kokonaiskuvaa myös tästä huoneesta!